ANTTI
En minä Liisalle milloinkaan — (Katsoo Liisaa silmiin, sitten pois.)
Täytyykin tästä lähteä töihin.
(Menee.)
LIISA (Jälkeen.)
Tulkaahan sitten kahville! Mitähän ne nyt oikein hommaavat, nuo miehet? Jotakin erikoista niillä on. Kunhan ei vain tuo Simpan ketkale pyörisi puhemiehen hommissa! Kyllä hän tuon isännän saa houkutelluksi jos minkälaisiin kauppoihin. Olisi se surkeata, jos noin hyvänluontoinen mies saisi pahan akan. Pitäisiköhän tuolle Simpalle sittenkin luvata ne toppakahvit, jos hän toimittaa minut tähän emännäksi? Hui, eikö mitä, kyllä tämmöinen tyttö ukon kettaran saa omin nokkinensakin!
(Laulaa.)
Eikä tältä tytöltä sulhasta viedä, vaikk on toisen orja, hei hei ja heijuvei, vaikk on toisen orja. Kyllä hän aina omansa korjaa, joll on varsi norja, hei hei ja heijuvei, joll on varsi norja.
SIMPPA (Tulee.)
Onpa sillä Liisalla nyt imelä-säkki nenän alla!