HENKILÖT:
ANTTI, talon isäntä, 24 v.
SIMPPA, renki, 50 v.
LIISA, piika, 22 v.
KUSTAAVA, n. 50 v.
POIKA.
Näyttämö.
Tavallinen maalaistupa.
LIISA (Askaroipi laulellen).
Minä se olen pikkuinen tyttö ja iloinen on mieli, laulan aamut, laulan illat, niinkuin satakieli. Tämä tyttö se lauleleepi äänellä hellällä, aamut, illat asteleepi mielellä keviällä.
(Ottaa hyssytellen askeleita.)
Minä se olen pikkuinen tyttö ja — —
SIMPPA (On tullut viime tahtien aikana halkosylen kanssa ja romahduttaa ne äkkiä lattialle.)
Loiskis, sanoi merimies, kun laiva kaatui!
LIISA (Säikähtää.)
Uiui jui uijui…! (Pitelee sydäntään.) Sinäkö tuhannen läskimaha siellä ihmisiä säikyttelet? (Lyö rääsyllä Simppaa.) Tuossa, tuossa, tuossa!
SIMPPA
Älä hyvä ihminen, älä, älä! Halkojahan minä tuon hyvän hyvyyttäni ja sinä pieksät kuin vierasta sikaa.