LIISA
Vieras on hyvä ja istuutuu!
KUSTAAVA (Käypi ensin isäntää, sitten Simppaa kättelemässä, istuutuu.
Äänettömyys.)
SIMPPA
No, mihin se Kustaava on menossa, vai tännekö oli asiaa?
KUSTAAVA (Hymyilee.)
Vielä siinä muka kyselee!
(Simppa katsoo kummissaan Kustaavaan. Äänettömyys.)
KUSTAAVA
Pitäneekö tässä sitten minun puhe aloittaa. Hiljainenhan se on tämä isäntä ollut aina — mutta kun minä sain äsken kirjeen isännältä, 'missä hän ilmoitti tahtovansa minua emännäksi, niin tulin heti puheille. Mitä se venyttelemisestä paranee, ja kun tämäkin talo on ollut jo vuoden päivät emännättä, niin minä arvelin, että kyllä siinä saa olla joku, joka pitää silmällä, ja kyllä minä saatan jäädä vaikka paikalla tänne emännöimään. Otin jo vähän kapineitakin mukaani ja keretäänhän sitä sittenkin pappilassa käydä ja muut asiat suorittaa, kun kerran isäntä kirjoitti, että —
(Antti ja Simppa ovat suu auki kuunnelleet.)
SIMPPA (Keskeyttää.)
Mikä isäntä?
KUSTAAVA
Tuo tuossa.
(Osoittaa isäntää.)
SIMPPA
Se nyt on vale, se!
KUSTAAVA
Vai vale! Mikä tämä on? (Näyttää kirjettä.) Rustaava Jokiperä, aivan selvästi. Neiti Rustaava Jokiperä.
SIMPPA
Vai sinä sen tuhannen nuottakota menet valtaamaan toisten kirjeet! Onko sinun nimesi Jokiperä?
KUSTAAVA
On, minähän olen Mäkitalon isännän serkku ja sama on nimikin.
SIMPPA (Keskeyttää.)
No pitihän sinun arvata, että se oli talon tyttärelle. Kuka hullu sinulle kirjoittaisi!