LIISA
Niin, niin. Toisesta pitäjästä kuuluu sulhanen olevan. Tytöt tiesivät.
SIMPPA
Voi turkin punainen ja myöskin sininen, kun hänelle jo kirjoitetuinkin!?
LIISA (Nauraa.)
Voi Simppa raukka, kyllä se kirje nyt joutaa pellon ojaan.
SIMPPA (Its.)
Olisikohan sitten ollut parempi koettaa tienata Liisalta ne toppakahvit?
LIISA (Ilkkuen.)
No, miltä puhemiehestä nyt tuntuu?
SIMPPA
Eihän tuosta oikein selvää saa.
POIKA (Tulee hengästyneenä.) Hän sanoi tulevansa tänne heti! — Antakaa nyt se 10 penniä!
SIMPPA
Kuka?
POIKA
Se ihminen.
SIMPPA
Sekö tyttö, jolle kirjeen veit?
-POIKA
Niin, niin! Antakaa nyt 10 penniä!
SIMPPA
Ahaa, Liisa, eipähän tyttö olekaan toisen oma? Ja vaikka olisikin, niin kun tämä poika kirjoittaa, niin kyllä tepsii. Kun minä sille räätälillekin, — ei, pitää mennä isännälle sanaa viemään. Pane, Liisa, pannu tulelle ja heti.
(Katoaa.)