TIRINEN

Mihin se nyt siitä pääsee. Istu nyt ja keitä kahvit, hevosmiestä odottaessasi. Tuossa on pannu takalla.

ANNA-MARI (Itsekseen.)

Omista kahvistako? Kyllähän minä tiesin sen visukintun.

(Ääneen.)

Tässä sinä vain yksin nökötät kuin pataässä… tarvitsisit kai akan niinkuin muutkin, kun on lehmiä ja kaikkea.

Enkä tarvitse. Kun saisin hyvän lehmän, niin se olisi parempikin. On liikoja noita heiniäkin… Myö nyt tuo Ruuslokka tai anna edes ruokolle.

Ei maksa vaivaa puhuakaan — ei me erota, Ruuslokka ja minä, ennenkuin kuolemassa.

(Ulkoa kuuluu ammumista; Anna-Mari katsoo ikkunasta.)

No sepä nyt siellä riuhtoo ja ammuu.

(Kiiruhtaa lehmää komentamaan ja puhuttelemaan.)