SELITYKSIÄ.
[1] Lysias, aikansa kuuluisimpia puhujia, syntyi v. 445 Ateenassa, minne hänen isänsä, kilpitehtailija Kephalos, oli Syrakusasta siirtynyt. Vuodet 429-412 nautti hän Etelä-Italiassa olevassa Thurioin kaupungissa kuuluisan reetori Tisiaan opetusta. Ateenaan palattuaan hoiti hän yhdessä veljensä, Phaidroksessakin mainitun Polemarkhoksen, kanssa isänsä Peiraieuksessa olevaa tehdasta. Kolmenkymmenen tyrannin päästyä Ateenassa valtaan joutuivat veljekset vainon alaisiksi. Polemarkhos menetti henkensä ja Lysias pelastui töin tuskin Megaraan, mistä päin hän innokkaasti otti osaa kansanvallan palauttamista tarkoittaviin suunnitelmiin. Kun nämä onnistuivat, koetti Thrasybulos, kumouksen johtaja, hankkia Lysiaalle Ateenan kansalaisoikeuksia yrityksessään kuitenkaan onnistumatta. L. kuoli v. 380. Lysiaan puhujamaineelle laski perustan se puhe, jonka hän v. 403 piti veljensä murhaajaa vastaan. Sittemmin Lysias toimi etupäässä logographina (nimitys tarkoitti silloin asianajajaa, aikaisemmin kronikoitsijaa). Hänen nimellään kulkevista puheista piti antiikin tutkimus autenttisena. Se puhe, joka esitetään Phaidroksessa, on luultavasti jonkin hänen todella pitämänsä puheen mukailu. Muuten on 34 puhetta häneltä kokonansa säilynyt. — Vaikkakin Lysiaalta puuttuu ajatusten syvyyttä, on hän kuitenkin yleensä parempi sitä kuvaa, jonka Phaidros-dialogi hänestä antaa. Varsinkin on huomattava hänen kykynsä luonnehtia niitä henkilöitä, jotka hän esittää puhuvina oikeuden edessä sekä hänen esitystapansa yksinkertaisuus, koruttomuus ja selkeys. Myöhempi n.s. attikalainen puhetaidon suunta, joka tavoitteli näitä ominaisuuksia, piti häntä suuressa arvossa. Hänen tyylinsä roomalaisista jäljittelijöistä mainittakoon erikoisesti C. Iulius Caesar. Vrt. muuten johdantoa.
[2] Akumenos ja myöhemmin mainittu Eryximakhos, joka esiintyy Symposion-dialogissa, olivat tunnetuita lääkäreitä. E. mainitaan myös Protagoras-dialogissa.
[3] Kilparadat, joilla varsinaiset nuorukaisten juoksuharjoitukset ja -kilpailut tapahtuivat, olivat samalla iäkkäämpien ihmisten tavallisia kävelypaikkoja.
[4] Epikrates, luultavasti joku senaikuisia demagoogeja.
[5] Morykhos on mahdollisesti sama henkilö, jota vanha attikalainen komedia ivaa tunnettuna elostelijana.
[6] Olympolaisen Zeun temppeli oli kaupungin kaakkoisosassa. Vanhin temppelirakennus, joka mahdollisesti ei edes valmistunut, on Peisistratoksen ajoilta. Myöhemmin alkoi kuningas Antiokhos IV Epiphanes rakennuttaa paikalle suuremmoista temppeliä, jonka rakennustyön vasta keisari Hadrianus saattoi päätökseen.
[7] Pindaroksen sanoja. Viittaus I:n Isthmolaisen oodin 2-3 sakeisiin.
[8] Megaraan asti, jonne Ateenasta oli n. 4 penikulmaa.
[9] Herodikos on kai sama henkilö, jonka Protagoras-dialogissa sanotaan olevan syntyisin Megarasta. Epävarmaa on, onko Valtiossa mainittu voimistelunopettaja sama mies.
[10] … haltioitumistoverin. Alkuteksti edellyttäisi oikeastaan käännöstä: toverin koryhanttihurmiossa, johonka alkuaan phrygialaisen jumalattaren Kybelen palvelijat, tämän seuralaisia, korybantteja, jäljitellen pyrkivät pääsemään.
[11] Ilisos, pieni joki Ateenan eteläpuolella.
[12] Boreas, pohjatuulen jumala, oli tarun mukaan ryöstänyt attikalaisen kuninkaan Erekhtheun tyttären, Oreithyian Ilisoksen rannalta. Tarua ovat käsitelleet tragediassaan Oreithyia sekä Aiskhylos että Sophokles. Pharmakeia oli nimenä eräällä najadilla ja hänen Ilisoksen luona olevalla lähteellään. Lause "tai Areiopagokselta… eikä täältä" on mahdollisesti myöhempi lisäys. Itse tarun yhteydessä saa Platon tilaisuuden esittää kantansa siitä kuivan ratsionalistisesta, allegorisoivasta myyttien selitystavasta, jota viisaat, s.o. sofistit harjoittivat. Vaikka häntä ei suinkaan kansanuskonto tyydyttänyt, ei hän voinut yhtyä niihin, jotka näin pyrkivät tuhoamaan jumalat kokonaan.
[13] Kentaurit kuvaa myöhempi taide olennoiksi, joilla oli yläruumis ihmisen-, mutta varsinainen vartalo hevosenkaltainen. Aikaisemman käsityksen mukaan heillä oli ihmisruumiiseen yhtynyt puolikas hevosruumista. Heidän luontonsa oli villi ja hillitön.
[14] Khimaira Typhonin tytär (kts. alemma) oli tulta syöksevä hirviö, edestä jalopeura, keskeltä vuohi ja takaa käärme, joka asui Lykiassa, minkä vulkaanisen luonnon personifikatio hän oli. Hänet tappoi tarun Korinthokseen sijoittama Bellerephon (B. alkuaan merijumala) ihmeratsultaan Pegasokselta. Sittemmin Pegasos esti kavioniskullaan Muusain laulusta hurmautuneen Helikon vuoren kohoamasta taivaaseen ja synnytti Hippokrenen (Hevoslähteen). Runoilijain palvelukseen on vasta myöhempi aika sijoittanut Pegasoksen.
[15] Kuulu delphoilainen kirjoitus, "gnothi seauton, tunne itsesi", on lähtökohta Sokrateella hänen pyrkimyksessään todelliseen tietoon olevaisesta.
[16] Typhon, satapäinen, tulisilmäinen hirviö, joka nousi vimmattuun taisteluun Zeuta ja muita jumalia vastaan Kilikiassa, jonka maan onkaloihin tai Etnan alle hän hävittyään suistui ja sieltä synnytti maata sulattavaa kuumuutta, tuulispäitä y. m. s. luonnonilmiöitä. Hän kuten Khimairakin on siis vulkaanisten ilmiöitten porsonifikatio.
[17] Akheloos, Kreikan suurin joki, virtojen kuningas, jonka kultti oli yleinen koko Kreikassa. Tuttu on hänen taistelunsa Herakleen kanssa Deianeiran omistamisesta.
[18] Yhdeksän arkhonttia, Ateenan korkeimmat hallitusmiehet, jotka valittiin vuodeksi kerrallaan. Plutarkhoksen mukaan he astuessaan virkaansa vannoivat julkisen valan, jossa lupasivat olla valtion laeille kuuliaisia ja pysyä lahjomattomina sekä sitoutuivat siinä tapauksessa, että valansa rikkoisivat, Apollonin oraakkelitemppeliin pystyttämään oman luonnollista kokoa olevan kultaisen kuvansa rangaistukseksi itselleen ja varoitukseksi muille.
[19] Kypselidien vihkilahja oli muuan arkku, jota säilytettiin Heran temppelissä ja josta vielä kreikkalainen taidehistorioitsija Pausanias 2:sella vuos. j.Kr. esittää seikkaperäisen kuvauksen. Tässä arkussa oli muka Kypselos, josta myöhemmin tuli Korinthin hallitsija (657-629 e.Kr.), pelastunut sukulaistensa vainolta, jonka alaiseksi hän oli joutunut, kun oli ennustettu, että hän kukistaisi nämä, jotka silloin pitivät valtaa Korinthissa. Todennäköisesti vihkilahja on Kypseloksen poikain teettämä ja Heralle vihkimä ja sellaisena Platonkin sen esittää.
[20] Huvinäytelmänkirjoittajain kömpelöä keinoa käyttäisi Phaidros, jos hän toistaisi ne sanat, joita Sokrates oli hänestä käyttänyt, ennenkuin hän rupesi puhumaan. Keinon kömpelyys oli siinä, että syytetty henkilö viskasi saman syytöksen jotenkin samoin sanoin vastustajaan.
[21] Sokrates peittää silmänsä, jottei Phaidros huomaisi, puhuuko hän leikillään vai tosissaan. Tällä Platon ehkä myös tahtoo osoittaa, ettei Sokrates esitä omia (eikä hänenkään, Platonin) mielipiteitä.
[22] Sokrates johtaa leikillään runotarten epiteetin, ligeiai Ligyes nimestä, kenties jäljitellen sofistien etymologisia selityksiä. Nämähän varsinaisesti perustivat kielitieteellisen tutkimuksen, joka kuitenkin muodostui perin epäkriitilliseksi ja epämetodiseksi. Erittäinkin oli niin laita äänne- ja muoto-opin. — Ligureista (Ligyes), jotka asuivat Pohjois-Italiassa, kerrotaan, ettei edes taisteluissa koko joukko yht'aikaa tapellut, vaan osa jäi syrjään laululla kiihottaakseen taistelevia.
[23] raskaasti raskauttavat — raskaudesta — rakkaus. Olen koettanut käännöksessä saada ilmi sen etymologisen sanaleikin, joka on sanoissa erromenos (voimakkaasti) rhostheisa (voimistuneena) ap'autés tés rhomes (itse voimasta, itse voimasanasta) (se on saanut nimen) eros (rakkaus). Yleensä näyttää sopivien vastineitten keksiminen tällaisille leikillisille etymologioille tai sanaleikeille miltei mahdottomalta, ja on niitten valitettavasti käännöksessä täytynyt jäädä pois. — Vrt. muuten edellistä selitystä.
[24] Liuskan pudottua toisella tavalla. Sanat tarkoittavat poikien kesken yleistä leikkiä, missä osanottajat jakaantuivat kahteen puolueeseen, joitten keskelle asettui eräs pojista ja heitteli ilmaan liuskaa, joka toiselta puolen oli valkoinen, toiselta musta. Siitä, mikä väri liuskan pudottua maahan jäi päällepäin, riippui, kumpi puolueista sai lähteä pakoon ja kumpi ajaa takaa. Jos liuska putosi toisella tavoin kuin ennen, vaihtuivat osat, ja takaa-ajajasta tuli pakeneva.
[25] "Kuin sudet lampaita…", säe on mahdollisesti Platonin itse sepittämä. Tähän kohdistuu Sokrateen hiukan myöhemmin tekemä leikillinen huomautus, että hän jo lausuu heksametrejä eikä enää dithyrambeja. Dithyrambi oli Dionysioksen palveluksessa esitetty juhlalaulu, jota khoori lauloi tanssien ja usein huilun säestyksellä. Ateenassa kehittyi dithyrambi myöhemmin säerakenteeltaan yhä vapaammaksi ja itse sävelmä tuli pääasiaksi. Dithyrambin sävy oli yleensä haltioitunut ja intohimoinen. Sokrateen jumalallinen innoitus oli siis häviämässä ja vaihtumassa rauhalliseen eepilliseen tunnelmaan, t.s. hänen oli jo aika lopettaa puheensa.
[26] Thebalainen Simmias on yksi keskustelijoista Phaidon-dialogissa. Hän oli Krotonista Etelä-Italiasta kotoisin olevan pythagoralaisen filosofin, Philolaoksen oppilas. Kriton-dialogissa mainitaan Simmiaan hankkineen riittävän rahamäärän, millä voitaisiin lahjoa vartiat ja siten auttaa Sokrates Kritonin suunnitelman mukaan pakenemaan vankilasta. Diogenes Laertios, 3:nnen vuosis. alussa j.Kr. elänyt kreikkalainen filosofianhistorioitsija mainitsee hänen kirjoittaneen 23 dialogia.
[27] haltiani. Tunnettua on, miten Sokrates usein ikäänkuin pysähtyi kuuntelemaan sitä omituista sisäistä ääntä, jota hän kutsui daimonionikseen, haltiakseen. Puhe daimonionista perustui siihen yleiseen uskoon, että jokaisella ihmisellä oli oma daimoninsa. Kukaan ei kuitenkaan ollut siihen sellaisessa suhteessa kuin Sokrates ja se tapa, millä hän daimonionistaan puhui, aiheutti sen, että häntä syytettiin m.m. siitä, että hän daimonuskollaan oli häpäissyt jumalia.
[28] Ibykos (n. 550) oli kotoisin Ala-Italian Rhegionista, mistä hän siirtyi Samokseen kasvattamaan sen tulevaa hallitsijaa Polykratesta, jonka hovissa hän sittemmin eli. I:n khoorilauluilla oli usein vahvasti eroottinen luonne, mutta käsittelivät ne myös puhtaasti eepillisiä aiheita Stesikhoroksen (kts. edemmä) tapaan, jota I. runoteknillisestikin on lähellä. — Tuttu on tarina I:n kuolemasta: Pari rosvoa murhasi hänet. Mutta parvi kurkia sattui olemaa lähellä ja nämä nähdessään myöhemmin Korinthissa rosvot antoivat ilmi itsensä puhumalla Ibykoksen kurjista. Aihetta on Schiller käsitellyt tunnetussa runossaan "Die Kraniche des Ibykos".
[29] Stesikhoros (n. 640-555) oli kotoisin Sisilian Himerasta, mistä hänen täytyi paeta hirmuhallitsija Phalariin vihaa toiseen Sisilian kaupunkiin Katanaan. Nimensä "khoorinjärjestäjä" hänen kerrotaan saaneen khoorien järjestämisestä ja harjoittamisesta. S:n päämerkitys on siinä, että hän khoorilyriikkaan onnellisesti yhdisti eepillisiä aiheita (troialais-, thebalais- ja Heraklestarustosta), vakiinnutti sen jäsentelyn ja kehitti erikoisen lyyrillisen tyylin. — Taru kertoo että Helena, jota S. oli eräässä laulussaan moittinut karkeasti vikapääksi Troian sotaan, oli sokaissut hänen silmänsä, mutta antanut tälle näkönsä jälleen, kun hän oli sepittänyt Palinodian, peruutuslaulun. Tämä taru sopii sikäli S:n runoilijaluonteeseen, että hän itsenäisesti käsitteli aiheitansa ja ikäänkuin sulatti ne uudestaan. S. näyttää käsitelleen myyttejä korkeammalta siveelliseltä ja uskonnolliselta kannalta kuin ne esitetään Homeroksella, ja siksi Platon ilmeisesti asettaa hänet Homeroksen yläpuolelle.
[30] Platon on nähtävästi tarkoituksella asettanut kummankin, sekä Phaidroksen että Stesikhoroksen, täydelliset nimet vastakkain. Vastakohta kuulun runoilijan ja intoilija-tyhjäntoimittajan välillä jo sinänsä vaikuttaa. Eräs Platonin selittäjä, Ast, on ollut löytävinään nimien merkityksissä vastakohtia. Se tapa, millä hän tulkitsee nimet, tuntuu kuitenkin mielivaltaiselta. — Muuten kannattaa panna merkille, että Platon ulkonaisestikin on tahtonut osoittaa, että se metafysiikka, joka myytissä esiintyy, ei sisällä Sokrateen omia ajatuksia, nimittäin antaessaan Sokrateen saada puheensa Stesikhorokselta. Näin hän muuallakin menettelee: esim. Symposionissa on Sokrateen ylistyslaulu Erokselle ja Eroksesta muka saatu papitar Diotimalta.
[31] Ei ole tosi se puhe. Puhe alkaa samoilla sanoilla kuin Palinodia.
[32] Monivivahteinen verbi sophronein esiintyy tässä mainesthai (olla hullu) sanan vastakohtana. Käännökset "olla mieleltään terve", "olla tervejärkinen", "ajatella terveesti", lienevät tällöin paikallaan, samoinkuin adjektiivin sophron vastineena "mieleltään terve, tervejälkinen" ja substantiivin sophrosyne, "mielen terveys, tervejärkisyys". Samalla tavoin on sanat tulkittu jo aikaisemmin käännöksessä.
[33] Delphoin naisprofeetta, kuulu Pythia.
[34] Dodonan oraakkelipaikka oli hyvin vanha. Historiallisena aikana siellä palveltiin Zeuta ja tämän puolisoa Dionea. Ennustus luettiin pyhän tammen huminasta.
[35] Sokrateen antamat selitykset manike ja mantiké sanojen suhteesta ovat tilaisuutta varten sepitetyt ja niitä kenties ei ole otettava vakavalta kannalta, yhtävähän kuin oioonistiké sanan johtamista tekaistusta oionistike'sta, johon sisällytetään tekstissä mainitut sanat oi-sis (arvelu), nus (järki) ja historia (tutkimus, tieto). Platon lienee itsekin ollut tietoinen siitä, että oioonistiké johtuu sanasta oioonistes (linnuista ennustaja) ja tämä taas puolestaan sanasta oioonós (petolintu, jota ennustaessa tarkattiin).
[36] Samansuuntainen todistus sielun kuolemattomuudesta esiintyy Cicerolla (Tusc. disput. 1, 23, 53). Vrt. johdantoa.
[37] Siivekkään. Alkutekstissä esiintyvä sana ei näytä joka kohdassa tarkoittavan siipiä, vaan toisissa paikoin sitä käytettäneen sulista. Siitä johtuu sanojen vaihtelu käännöksessä.
[38] Hestia jää lieden jumalattarena jumalien asuntoon.
[39] … on heillä ravintona pelkkä arvelu. Arvelu on Platonilla alempi tietolaji, jolla ideamaailmaa ei voi käsittää.
[40] Adrasteia on kenties alkuaan sama jumaluusolento kuin phrygialainen Kybele. Myöhemmin hänet yhdistettiin Nemesikseen ja Tykhehen ja näin hän esiintyy välttämättömyyden ja oikeudenmukaisen rangaistuksen ja palkinnon jumalattarena.
[41] Platon vertaa tässä pyrkimystä päästä ideamaailman yhteyteen salamenoihin. Saman vertauksen esittää Diotima Sokrateen suun kautta Symposionissa.
[42] Yhtähyvin kuin Platon johtaa sanaa himeros (kaiho) sanasta mére (osat) voinee käännöksessä asettaa kaiho sanan yhteyteen kaikkoovat sanan. Etymologia on luonnollisesti aivan väärä.
[43] Homerideiksi kutsuttiin Homeroksen laulujen harrastajia, joko esittäjiä, tulkitsijoita tai jäljittelijöitä. Heidän tililleen panee Platon säkeet, jotka kenties ovat hänen improvisoimiaan. Käännökseni poikkeaa luultavasti kaikista muista käännöksistä. Nähdäkseni on toinen säe "uskallettu" itse Pteros-nimen takia, joka on tilapäinen rohkea muodostus pteron (siipi, sulka) sanasta. Säe ei ole runomitallisesti hyvä, koska Pteros-sanan edellä oleva de on luettava lyhyeksi, vaikka konsonanttiyhtymä pt seuraa. Mitään enempää ei tästä kohdasta käsittääkseni pidä etsiä.
[44] kuten Bakkhottaret. Bakkhotarten, Bakkhoksen, Dionysioksen papitarten mainitaan Platonin Ionissa (534) haltioituneessa tilassa ammentavan virroista mettä ja maitoa.
[45] ikäänkuin rajanuoran luota. Kuva on otettu kilpa-ajoista.
[46] Ganymedes, troialainen kuninkaan poika, jonka Zeus teki lemmikikseen ja kotkan hahmossa vei jumalien luo, joiden juomanlaskijaksi hän G:n teki.
[47] Sanat kuten se, joka on toiselta saanut silmätaudin perustuvat käsitykseen, että se, joka katsoi jonkun sairaisiin silmiin, siten tartutti itseensä tämän sairauden.
[48] … ovat he voittaneet yhden kolmesta todella olympialaisesta ottelusta. Olympialaisissa painiotteluissa julistettiin painija voittajaksi vasta kolmesti heitettyään vastustajansa maahan. Kolme kertaa piti filosofin vaeltaa nuhteettomasti täällä maailmassa, jotta hänen sielunsa jälleen pääsisi takaisin jumalien luo.
[49] Polemarkhos. Vrt. johdantoa.
[50] Sen hyökkäyksen, jonka Phaidros mainitsee erään Ateenan valtiomiehistä tehneen Lysiasta vastaan, on arveltu tarkoittavan ateenalaisen puhujan ja puoluejohtajan Arkhinoksen puhetta, jossa hän v. 403 jyrkästi vastusti ehdotusta kansalaisoikeuksien myöntämisestä Lysiaalle, ja tätä seikkaa on käytetty sen otaksuman tukena, että Phaidros kuuluu Platonin varhaisimpaan tuotantoon. Vaikka myöntäisikin mahdolliseksi otaksuman viittauksesta Arkhinoksen puheeseen, ei silti tarvitse katsoa tämän todistavan dialogin itsensä näihin aikoihin ilmestyneen.
[51] Sinä et huomaa … suloista mutkaa. Olen seurannut Heindorffin lukutapaa, jonka mukaan tekstissä seuraavat erittäin vaikeasti tulkittavat sanat ovat myöhempi interpolatio ja siis pyyhittävät.
[52] Neuvosto on hyväksi nähnyt j.n.e. Näin tavallisesti alkavat neuvoston tai kansan päätökset.
[53] Se (sirkkojen suku) ei synnyttyään tarvitse yhtään ruokaa. Vanhan kreikkalaisen sadun mukaan eivät sirkat tarvinneet mitään ravintoa, vaan elivät pelkästään kasteesta.
[54] Terpsikhora oli tanssin ja khoorilaulun, Erato rakkauslaulun, Kalliope eepillisen runouden ja Urania tähtitieteen runotar.
[55] … jotka kunnioittavat sitä muusillisen taidon alaa, joka kuuluu heille. Filosofiakin kuului runotarten hallitsemiin taiteisiin.
[56] Ei tosiaankaan tule olla hyljätty se sana. Nestorin sanat Iliadissa. II 361.
[57] Todellista puhetaitoa j.n.e. Sanat ovat todennäköisesti myöhempi lisäys.
[58] Leikillään esittää Sokrates Troian sodan sankarit Nestorin ja Odysseun muka retoriikan teoreetikoiksi. Heihin rinnastetaan sitten sofistit Gorgias, Thrasymakhos ja Theodoros, Nestoriin Gorgias, koska hänen kerrotaan eläneen 108 vuoden ikäiseksi. — Gorgias, joka oli kotoisin Sisilian Leontinoista ja sieltä erään lähetystön mukana saapunut Ateenaan, oli vanhemmista sofisteista kuuluisimpia. Puhujana ja uuden opetuksen jakajana hänellä oli nuorison keskuudessa tavaton menestys. Filosofina G. kielsi kaiken tiedon ja ylipäänsä kaiken olevaisen. Hänen oppinsa ydin on: ei mitään ole olemassa; jos olisikin jotakin, ei siitä voisi saada tietoa; jos tietoa taas voisi saada, ei sitä voisi muille välittää. Gorgiaan edustamaa suuntaa on Platon pahasti ruoskinut samannimisessä dialogissaan (se on ilmestynyt suomeksikin, Kaarlo Forsmanin kääntämänä). Thrasymakhos, sofisti ja retoriikan teoreetikko, esiintyy Valtio-dialogissa yhtenä keskustelijoista. Hän oli kotoisin Khalkedonista. Hänen taiteestaan antaa m.m. Cicero kiittävän arvostelun. Theodoros, Byzantionista kotoisin oleva reetiori, saa vähän myöhemmin Sokrateelta epiteetin sana-Daidalos.
[59] Palamedes oli kreikkalaisten neuvonantaja Troian sodassa, jonka Odysseus lopuksi joko itse surmasi tai syytöksillään sai sotajoukon surmaamaan. Häntä pidettiin kirjainten, lukujen, tähtitieteen, kirjoitettujen lakien ja muittenkin hyödyllisten taitojen keksijänä.
Elealainen Palamedes oli Zenon (miehuusikä n. 460), joka terävissä päätelmissä puolusti elealaisen filosofikoulun oppeja, jotka kielsivät moneuden, paikallisuuden ja ajallisuuden ja kaiken liikunnon, lukien ne vain pettävän aistinhavainnon piiriin. Zenonin syllogismeista on ehkä kuuluisin "Akhilleus ja kilpikonna": Akhilleus ei voi saavuttaa kilpikonnaa, jos sillä on etumatka. Zenon on, kuten Aristoteles häntä nimittää, dialektiikan isä.
[60] Midas tarunomainen phrygialainen kuningas, kuuluisa ennen kaikkea rikkaudestaan. Hautakirjoituksen säkeet synnyttävät selvän ajatuksen, luettakoon ne missä järjestyksessä tahansa.
[61] Sana-Daidalos on jokseenkin samaa kuin sanataituri. Nimen jälkiosana on attikalaiseen tarustopiiriin kuuluvan kaiken taidetyön myytillisen edustajan tunnettu nimi. Tästä yhteydestä ja seuraavasta saamme jonkinlaisen käsityksen niistä taidekeinoista, jotka senaikuinen sofistinen retoriikka synnytti.
[62] Euenos sofisti oli tunnettu myös elegikkona.
[63] Tisias (tai kenties on oikeammin luettava Teisias) Sisiliasta, oli vanhimpia reetoreita ja m.m. Gorgiaan, Lysiaan ja Isokrateen opettaja.
[64] Prodikos, Kios saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen synonymiikkaa. Kansanuskontoon nähden hän asettui arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas käsitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".
[65] Hippias, joka oli kotoisin Eliista, oli laajatietoinen ja monipuolinen sofisti, joka maksua vastaan harjoitti reetorin tointa useissa Kreikan kaupungeissa. Platonin molemmissa hänestä nimensä saaneissa dialogeissa (n.s. Hippias minor ja Hippias maior) hän joutuu epäedulliseen valoon sekä mielipiteittensä hataruuden että turhamaisuutensa vuoksi.
[66] Elean muukalainen on Zenon.
[67] Polos oli kotoisin Sisilian Akragas- (lat. Agrigentum) kaupungista, Gorgiaan ja muuten tuntemattoman Likymnoioksen oppilas.
[68] Protagoras, syntynyt Abderassa n. 485, oli Gorgiaan ohella vanhemmista sofisteista kuuluisin, Perikleen ystävä. Hänen harrastuksensa kohdistui inhimillisen elämänpiirin eri aloihin. Häntä vastaan nostetun syytöksen johdosta hän pakeni 416 Sisiliaan. Hänen filosofisista opeistaan tärkeimpiä ovat ensiksi se, että jumalista ei voida mitään tietää, ei edes ovatko he olemassa, ja toiseksi se tietoteoreettinen kanta, joka sisältyy tunnettuun lauseeseen: ihminen on kaikkien asioitten mitta. Tämä kanta kävi vaaralliseksi, kun myöhemmät sofistit sovelluttivat sen eetilliselle alalle. Reetorina hän erikoisesti harrasti puhdaskielisyyttä. Protagoraan persoonasta antaa Platon samannimisessä dialogissa erinomaisen elävän, iroonisesti piirretyn kuvan, Theaitetos dialogissa hän varsinaisesti hyökkää hänen oppinsa kimppuun.
[69] Khalkedonilainen, ylempänä mainittu Thrasymakhos.
[70] Eivät he kuitenkaan raa'asti häntä haukkuisi. Hieno huomautus Phaidrokselle, joka juuri edellä on käyttänyt sellaisia voimakkaita sanontatapoja kuin "hän on hullu", "hän ei ymmärrä koko taidosta mitään". Näillä sanoilla on Platon kenties myös lausunut ajatuksensa eri suuntien välillä käydyn polemiikin useinkin sopimattomasta sävystä.
[71] Adrastos oli tarunomainen Argoksen kuningas, yksi johtajista kuuluisalla seitsemän (ruhtinaan) sotaretkellä Theebaa vastaan. Platon kutsuu häntä hunajaapuhuvaksi, mesikieleksi (meligerys) luultavasti erään Tyrtaioksen säkeen mukaan, jossa Adrastoksella on samaa merkitsevä epiteetti meilikhógerys. Adrastosta itseään ei Platon kuitenkaan tässä tarkoita, vaan käyttää hänen nimeään — vrt. edellä esim. rinnastusta Nestor-Gorgias jostakin senaikuisesta puhujasta, kenties, kuten on arveltu, Antiphonista, Thukydideen opettajasta, joka puhujana oli erittiin kuuluisa. Edustaen ylimyspuolueen oikeinta siipeä hän oli yksi johtavimpia miehiä Ateenassa v. 411 toimeenpannussa valtiomuodon muutoksessa. Kun vähän sen jälkeen kansanvaltainen puolue taas pääsi aseman herraksi, tuomittiin Antiphon kuolemaan ja mestattiin.
[72] Anaxagoras, syntyi n. 500 Klazomenaissa, lähellä Smyrnaa, ja muutti n. 463 Ateenaan. Hän toi sinne ensimäisenä filosofian ja hänen asemansa oli sen henkisessä elämässä erittäin keskeinen. Useat etevimmät miehet, m.m. Perikles ja Euripides, olivat hänen läheisiä ystäviään. Perikleen vastustajat syyttivät häntä kuitenkin jumalattomuudesta ja hänen oli jätettävä Ateena. Vähässä-Aasiassa hän kuoli 428. A:n filosofisen käsityksen mukaan ei ole syntymistä eikä häviämistä, vaan ainoastaan sekoittumista ja eroamista. Erilaisia perusaineita on äärettömän paljon. Liikkeelle paneva voima on järki, nus, joka kuitenkaan ei myöhemmin vaikuta mitään kehitykseen. Varsinainen idealisti ei A. siis ole ja nus-käsite itsekin on materialistinen. Nus on näet vain hienointa ja puhtainta ainetta. —
[73] Asklepiadit, joitten nimi johtuu lääketaidon jumalasta, Asklepioksesta, olivat Kos saaren kuuluisaa lääkärisukua. Heihin kuuluva Hippokrates (n. 460-372) oli syvällinen ja perinpohjainen tutkijaluonne ja lienee pidettävä lääketieteellisen tutkimuksen varsinaisena alkuunpanijana. Hippokrateen nimellä on säilynyt suuri joukko teoksia, jotka kuitenkin suureksi osaksi ovat toista alkuperää. Phaidroksessa mainitun Hippokrateen metodin perusteella on myöskin yritetty ratkaista kysymystä teosten oikeaperäisyydestä — kuitenkin vähin ja epävarmoin tuloksin.
[74] Olen siis kuullut… Koko tarina on nähtävästi tilaisuutta varten vapaasti muodostettu. Kuten monessa kohden muuallakin on tässäkin täytynyt luopua yrityksestä siirtää alkutekstin sanaleikkejä suomenkieleen.
[75] Adonis, jonka palvelus kenties on itämaista alkuperää, oli etelämaalaisen kukkean, mutta nopeasti lakastuvan luonnon personifikatio, ihana nuorukainen, jota Aphrodite rakasti ja hänen jouduttuaan väkivaltaisen kuoleman uhriksi — Areen lähettämä metsäkarju tappoi hänet eräällä metsästysretkellä — kiihkeästi suri. Hänen muistojuhlissaan esitettiin hautajaismenoja ja hänen ruumistaan esittävän puunuken ympärille istutettiin ruukkuihin siemeniä, jotka keinotekoisen lämmön vaikutuksesta nopeasti versoivat yrteiksi, mutta yhtä nopeasti lakastuivat.
[76] Isokrates (436-338) syntyi Ateenassa. Nautti etevimpien sofistien, m.m. Gorgiaan ja Prodikoksen opetusta. Hän ei julkisena puhujana esiintynyt, vaan hänen toimintansa rajoittui opettamiseen ja puheitten kirjoittamiseen. Isokrates oli moraalisesti korkeammalla kannalla kuin sofistit ja opetustoimintaansa, jonka päämäärä oli filosofia — ei kuitenkaan sokratelaisessa eikä platonilaisessa mielessä, vaan suunnilleen yleissivistystä tarkoittavaksi käsitettynä — hän piti samalla siveellisesti kasvattavana. I:n puheista useat olivat poliittisia luonteeltaan ja niissä hän ajoi yleishelleenisen kokoomuksen asiaa ja sotaa vanhaa vihollista, Persiaa vastaan. Erään näistä puheistaan hän osoitti Makedonian kuninkaalle Philippokselle. Oikean puhujan oli Isokrateen mielestä oltava proosaa käyttävä runoilija. Hänen tyylivaistonsa on erittäin herkkä ja tyylikeinojen käyttelyssä hän on mitä huolellisin. Hänen tyylinsä vaikutus on ollut varsin suuri, vieläpä Platoniinkin, joka I:n tavoin myöhemmissä dialogeissa välttää hiatuksia. I:ta on aivan viime aikoina alettu arvioida hyvinkin korkealle ja hänen poliittisille mielipiteilleen antaa esim. sellainen tutkija kuin Ed. Meyer Vanhanajan historiassaan suurta tunnustusta. Vrt. muuten johdantoa.
[77] Mutta kultaa olkoon minulla sellainen määrä, jota ei voisi kantaa eikä kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies. Sanojen ajatus on vähän hämärä ja tekstiä ovat muutamat arvelleet turmeltuneeksi. Ajatus tuntuu olevan se, että Sokrateen rukoilema kultamäärä on samaa kuin kullan puute.