II
Kuningas Govinda, temppelipalvelija Džaising ja kerjäläistyttö Aparna.
Džaising
Mikä on toivomuksenasi, kuninkaani?
Govinda
Onko totta, että tämän tyttörukan lemmikkivuohi on väkivalloin tuotu temppeliin teuraaksi? Luuletteko Emon iloitsevan sellaisesta lahjasta?
Džaising
Korkea kuningas, kuinkapa voisimme tietää, mistä palvelijat keräävät jokapäiväiset uhrilahjamme? Mutta minkätähden itket, lapsukaiseni? Menetteletköhän niinkuin sinun tulee menetellä vuodattaessasi kyyneliä sen vuoksi, minkä Emo itse on ottanut?
Aparna
Emo! Minä olen vuoheni emo. Kun palaan myöhään illalla majaani, se ei huoli syödä ruohoa, vaan määkii ja silmäilee tielle päin. Perille ehdittyäni minä kierrän käsivarteni sen kaulalle ja annan sille osan ravintoani. Se ei tunne ketään muuta emoa kuin minut.
Džaising
Kuninkaani, jos voisin herättää tuon vuohen eloon antamalla osan elämääni, niin tekisin sen mielelläni. Mutta kuinka voisinkaan toimittaa takaisin sen, minkä Emo itse on ottanut?
Aparna
Emo ottanut? Valhettelet. Ei emo, vaan paholainen.
Džaising
Sinä pilkkaat kauheasti jumalaa!
Aparna
Suuri Emo, sinäkö ryöstäisit köyhältä tytöltä hänen rakkaimpansa? Missä onkaan silloin se valtaistuin, jonka eteen voin vaatia sinut tuomittavaksi? Sano, kuningas.
Govinda
Minä vaikenen, lapseni. Minä en tiedä mitään vastata.
Aparna
Onko tämä portaitten verijuova hänestä vuotanut? Oi rakkaani, kun vapisit ja huusit henkesi edestä, miksi ei silloin huutosi saavuttanut sydäntäni koko tämän kuuron maailman halki kaikuen?
Džaising (Jumalattaren kuvalle.)
Minä olen palvellut sinua lapsuudestani alkaen, Kali Emo, mutta minä en sinua ymmärrä. Kuuluuko sääli ainoastaan heikoille kuolevaisille, mutta ei jumalille? Tulehan kerallani, lapseni, minä teen hyväksesi mitä voin. Ihmisten tulee suostua auttamaan, jos jumalat siitä kieltäytyvät.
Džaising ja Aparna poistuvat.