KAHDEKSAS KOHTAUS.
FIINA. EDELLISET.
FIINA. Köksä käski sanomaan, että kyllä rouva voi tulla jo.
AMELIE. Jassoo, no se on hyvä.
(Nousee.)
FIINA. Ja sitten kävi vahtimestari hakemassa asessoria ja lupasi tulla takaisin vähän ajan perästä.
VILANDER. Jahah, jahah. Hyvä! Oikein hyvä!
AMELIE. No, tulkaa nyt tytöt! (Vilanderille.) Mitä tärkeitä asioita sulla on tuolle Hentuselle kun sinä niin — —?
VILANDER. Mitäkö tärkeitä — —? Virastoasioita tietysti — mitä muuten. Pyydän häntä samassa tulemaan huommenna passaamaan.
AMELIE. Niin, sehän on luonnollista. Ukko on kyllä jo vähän kömpelö, mutta onhan hän muuten tottunut serveeraamaan. (Käelle, joka on ottanut hattunsa). No, täytyykö Yrjönkin jo lähteä?
KÄKI. Sehän on tietty. Virastoaika!
MIILI. Voi voi, sitä virastoa kuinka minä sitä vihaan. Minä tulen saattamaan sinua tampuuriin.
KÄKI. Hyvästi!
(Yleinen jäykkä kumarrus.)
VILANDER. Hyvästi, hyvästi! Tulen perästäpäin kun vaan muutan vähän päälleni.
AMELIE. Mutta muista, ensin se viinilista.