KYMMENES KOHTAUS.
EDELLISET. HAMARI.
HAMARI. Mitä täällä niin vilkkaasti keskustellaan? Mitä on tapahtunut?
LUNDSTRÖM (selittää hänelle hiljaa mistä on kysymys).
HENTUNEN (sill'aikaa). Ja semmoinen lipevä teeskentelijä! Löi minua olkapäälle ja sanoi, että se on aina niin hauska nähdä minua — että me niin hyvin ymmärrämme toisemme — että minä kuulun heidän perheeseensä. Kaunis perhe! (Itku suussa.) Saatanan roskaväkeä se on eikä mikään perhe.
HAMARI (Lundströmille). Olkoon kuinka tahansa, niin vahtimestari on saatava täältä pois — Kuulkaapas vahtimestari, seuratkaa minua — minä selitän asiat — tahtoisin puhua kahden kesken kanssanne. Tulkaa nyt, niin — —
(Ottaa häntä käsivarresta.)
HENTUNEN. Ei ei, minä tahdon puhua suuni puhtaaksi. Minä vaadin oikeutta — minä vaadin rahani takaisin. Ettehän te mitään tähän voi. Eihän teillä ole rahaa — köyhä lutikkahan te itsekin olette.
HAMARI. Eipäs tiedä, eipäs tiedä. Niin, ei tässä mikään auta. (Vie hänet pois väkisin) Kas niin, vieraat kuulevat meitä — —
HENTUNEN. En — en tule — Tämä on väkivaltaa — — (Ulkopuolella.) Voi voi, sitä roistoa, sitä pirullista roistoa — —!
(Vieraita on kokoontunut oviaukolle. Musiikki taukoo.)