SEITSEMÄS KOHTAUS

Miller. Vinqvist.

VINQVIST (keski-ikäinen, lihavanlainen mies, juopon näköinen, mutta hienosti puettu. Lipevä hymy huulilla ja erittäin kohteliaat liikkeet): Herra hovineuvos! Saan kunnian esitellä itseni. Nimeni on Vinqvist, ravintolan pitäjä Wiipurista.

MILLER (nyökähyttää ylhäisesti): Mikä asia?

VINQVIST. Olen matkustanut Helsinkiin jättääkseni itse omakätisesti hakemukseni tuohon hoitajan paikkaan Uudessa vieraskodissa ja rohkenen, vaikka valitettavasti en persoonallisesti ole tunnettu, nöyrimmästi anoa herra hovineuvoksen puoltosanaa tähän virkaan.

(Rykii).

MILLER. Saanko nähdä hakemuspaperit?

VINQVIST. Olkaa niin hyvä.

(Hiljaisuus).

MILLER. Hm! Teillä ei enää ole ravintolaa?

VINQVIST. Ei, herra hovineuvos. Vastuksia — vaikea kilpailu — hyvä sydämeni — Te ymmärrätte.

MILLER. Te tiedätte, että tämä Uusi vieraskoti on raittiusravintola.
Mikä on teidän mielipiteenne raittiusasiasta?

VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, minulla on mitä syvin kunnioitus raittiutta kohtaan. Se on suuri aate — suuri aate.

(Rykii).

MILLER. Te olette sitten myöhemmin ollut lankkivoiteen valmistajana ja lasimestarina näen mä.

VINQVIST. Niin, minulla on aina ollut se prinsiippi että jokainen on velvollinen kehittämään luontaisia taipumuksiaan, herra hovineuvos.

MILLER. Tässä on myöskin yksi paperi — koko joukko allekirjoituksia.
Mitä tämä on?

VINQVIST. Se on minun tuttaviltani ja entisiltä ravintolan vierailtani. Kiitoslauseita eräästä sopasta, jonka olen keksinyt. Sen nimi on Soupe à la Grand Espagnol ja on se kaikkialla herättänyt paljon huomiota.

MILLER. Jaa, jaa. Oojaa.

VINQVIST. Uskallanko kysyä onko minulla minkäänlaisia toiveita siitä että herra hovineuvos minua —

MILLER. Tjaa. Saamme nähdä. Johtokunnastahan se riippuu.

VINQVIST. Oh, herra hovineuvos, kyllähän se on tunnettu että se on herra hovineuvos, joka —

(Rykii).

MILLER. Hm! No, kyllä minä puolestani koetan mitä voin. Muuta en voi sanoa.

(Antaa pienellä nyökähdyksellä merkin eitä audienssi on loppunut).

VINQVIST. Kiitoksia nöyrimmästi lupauksesta! Pyydän muistamaan nimeäni: Entinen ravintoloitsija Vinqvist Wiipurista. Minulla on kunnia. Soupe à la Grand Espagnol.

(Kumartaa ja menee rykien).

MILLER (yksin): Kohtelias ja säädyllinen mies, se on myönnettävä.
Ammattilainen myöskin. Ja tuo soppa sitten! Ehkä kyllä olisi sopiva.
Mutia minusta tuntui vähän niinkuin hän olisi haiskahtanut viinalle.