YHDEKSÄS KOHTAUS
Miller. Möttönen. Hänen lapsensa.
MÖTTÖNEN (noin 45-v. laiha mies, parraton, musta pitkä nuttu, valkoinen huivi kaulassa ja paperirulla kädessä, kumartaa hyvin syvään): Saan nöyrimmästi toivottaa herra hovineuvokselle rauhaa ja hyvää vointia tänäkin siunattuna Herran päivänä!
MILLER. Mikä nimi?
MÖTTÖNEN. Herra hovineuvos ei taida enää tuntea minua. Nimeni on Möttönen, ammatiltani hengellisten kirjain myyjä, ja olihan minulla joitakuita vuosia takaperin kunnia asua samassa talossa Kaivopuistossa kuin herra hovineuvoskin. Herra hovineuvoksen piiatkin kerran ostivat minulta yhden kirjan: »Hunajan pisaroita elämän poluilla».
MILLER. En voi muistaa. Mikä asia?
MÖTTÖNEN. Olen lukenut sanomalehdistä että Uuden vieraskodin hoitajan paikka on haettavana ja sen vuoksi olen rohjennut —
MILLER. Näyttäkää paperinne!
MÖTTÖNEN. Jos saan luvan —
MILLER (katselee papereita): Hm, teillä ei ole huonoja todistuksia. Papit kiittävät teitä nöyryydestä ja kuuliaisuudesta ja te olette saanut paljon kirjoja kaupaksi. Mutta teillä on monta kilpailijaa.
MÖTTÖNEN. Minä luotan ainoastaan taivaaseen ja teihin, herra hovineuvos.
MILLER (rykii): Hm! No, oletteko käynyt johtokunnan toisten jäsenten luona?
MÖTTÖNEN. Kyllä, mutta ne sanoivat että se on herra hovineuvoksesta josta kaikki riippuu. Ja kun sen kuulin, niin silloin iloitsi sydämeni sillä tiesinhän että herra hovineuvos tuntee minut tosikristilliseksi veljeksi ja että minulla on iso perhe, joka —
MILLER. Kuinka monta lasta teillä on?
MÖTTÖNEN. Seitsemänhän niitä on kaikkiaan. Olen ottanut ne mukaani, että jos herra hovineuvos —
MILLER. Mi — mitä —?
MÖTTÖNEN. Ne ovat täällä etehisessä odottamassa. (Aukaisee peräoven) Tulkaa sisään lapsukaiset, tulkaa sisään! (Seitsemän pientä palleroista huolellisesti käärittynä päällysvaatteihin ja huiveihin astuu huoneeseen).
MILLER. No, mutta —
MÖTTÖNEN. Niin, elkää ujostelko, elkää ujostelko lapsukaiset. Tämä on vaan yksi semmoinen ystävällinen vanha herra joka tahtoo tehdä papalle ja meille kaikille niin paljo hyvää. Jos herra hovineuvos niiden nimet —?
MILLER (katsoo levotonna kelloaan): Minulla todellakin ei ole aikaa — kello on jo niin paljon etten —
MÖTTÖNEN. Tässä nyt ensin on vanhin. Hänen nimensä on Kalle — herra hovineuvoksen mukaan. Kumarra Kalle! Sitten seuraa Miina, Liina ja Laina. Niiatkaa tytöt! Ja tässä —
MILLER. Minä pyydän, viekää pois joukkonne, viekää pois! Minä en tässä —
MÖTTÖNEN. Saan siis luottaa herra hovineuvokseen —?
MILLER. Menkää, menkää! Kyllä teen mitä voin —
MÖTTÖNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kiitoksia nöyrimmästi! Herran haltuun!
Tulkaa pois, pienokaiset, tulkaa pois.
(Menevät).