CXIII.
Tätä kauvan itsekseen mietiskellen, Maurilainen viimein lupasi. Muuten en oikein tiedä, oliko hänen viivyttelemisensä kavaluutta vai todentekoa. Mutta enimmästään ovat kuninkaiden mielet yhtä huikentelevaiset kuin kiivaatkin, useinpa vastakkaisetkin. Kun sitten aika ja paikka oli määrätty rauhan keskustelua varten, puhuttelee Bocchus milloin Sullaa, milloin Jugurthan lähettilästä, kohtelee heitä ystävällisesti ja lupaa molemmille samaa. Nämät ovat yhtä iloiset ja hyvää toivoa täynnänsä. Mutta sinä yönä, joka oli keskusteluun määrätyn päivän edellinen, sanotaan Maurilainen kutsuneen luokseen ystävänsä, vaan heti, mielensä muutettuaan, lähettäneen heidät pois ja itseksensä paljon miettineen yhtä vaihtelevalla katsannolla, värillä ja ruumiin liikunnoilla kuin mielelläkin, joka luonnollisesti, vaikka hän oli ääneti, ilmaisi hänen sydämensä salaisuudet. Kuitenkin kutsuttaa hän lopuksi Sullan luokseen ja virittää tämän mieltä myöden pauloja Numidialaiselle. Sitten, kun päivä tuli ja hänelle ilmoitettiin, ett'ei Jugurtha ollut kaukana, läksi hän muutamien ystäväin ja meidän qvaestorimme kanssa, juurikuin vastaanotolla (häntä) kunnioittaaksensa, muutamalle kunnahalle, jonka väijytysvehkeissä olevat varsin helposti saattoivat nähdä. Sinne tuli enimpäin uskottuinsa kanssa Numidialainenkin aseettomana, niinkuin määrätty oli; ja heti hyökätään väijytyspaikoista, joka taholta yhtä haavaa, hänen päällensä. Muut surmataan; Jugurtha jätetään köytettynä Sullalle, ja tämä viepi hänen pois Mariolle.