LXXXIII.
Koska harmi tästä nyt häiritsi hänen tointaan ja mielettömän teolta näytti oman vaaransa kaupalla ajaa toisen asiaa, lähetti hän Bocchon tykö lähettiläitä kehoittamaan häntä, ett'ei ilman syyttä rupeisi Roman kansan viholliseksi; hänellä olisi hyvä tilaisuus rakentaa liittoa ja ystävyyttä, joka olisi sotaa etuisampi; vaikka hän saattaisi luottaa sotavoimiinsa, ei hänen kuitenkaan pitäisi vaihettaa tiettyä tietämättömähän; joka sota on muka helppo aloittaa, vaan sangen vaikea lopettaa; sen alku ja loppu ei ole saman vallassa; alkaa voipi kuka hyvänsä, pelkurikin, lakkuuttaa sen saattaa vaan, kuin voittajat niin tahtovat; sentähden pitäisi hänen katsoa omaa ja valtakuntansa etua eikä hämmentää omaa kukoistavaa onnentilaansa Jugurthan häviönalaisiin oloihin. Siihen kuningas vastasi varsin sävyisesti, että hän halasi rauhaa, vaan hänen tuli Jugurthan onnettomuutta sääli; jos tälle suvaittaisiin sama etu, niin kaikista tultaisiin yksiin tuumihin. Taasen ylipäällikkö lähettää sanansaattajia muistutuksilla Bocchon vaatimuksia vastaan. Tämä hyväksyy niistä muutamat, hylkää toiset. Sillä lailla kuluu, sanansaattajia edestakasin lähettäissä molemmin puolin, aika, ja sotaa pitkitetään Metellon mieltä myöden semmoisenaan.