TEKIJÄ LUKIJALLE.
En katso tarpeelliseksi enkä toivottavaksi ilmaista, minkä verran Mary O'Neillin kertomus perustuu omaan mielikuvitukseeni ja minkä verran todenperäisiin tapahtumiin. Mutta koska tässä teoksessani olen käyttänyt lähteinäni enemmän tosiseikkoja kuin romaaninkirjoittajain on tapana, olen katsonut velvollisuudekseni muutella ja muodostella merkitsevimpiä kuvauksia ja luonteita estääkseni lukijaa yrittämästä arvailla, keitä esiintyvät henkilöt todellisuudessa ovat olleet.
Se elämänlaatu, jota suuri osa romaaniani kuvaa, on minulle pienimpiä piirteitä myöten tuttua — niin tuttua, etten voi sanoa tietoisesti luoneeni siihen mitään uutta; vaikken siis voi toivoa onnistuneeni täydellisesti kätkemään juonen pohjana olevaa todellisuutta, olen sitä käsitellyt aivan vapaasti, katsoen ettei itse toiminta ole teoksessani pääasia.
Se aihe, jota olen pitänyt silmällä, on niin yleisinhimillinen, että luulen sen olevan riippumattoman paikallisuudesta; sen näyttämöksi sopii yhtä hyvin Yhdysvallat kuin Brittein valtakunta tahi mikä muu Europan maa tahansa. Se on tuo ikivanha kysymys Naisen suhteesta Mieheen — ei yksistään avioliitossa, vaan kaikessa, mikä heitä yhdistää kehdosta hautaan.
Siksipä olen yrittänyt parastani kertoessani tosikertomuksen eräästä
Naisesta, joka kertomus monessa suhteessa on tosikertomus kaikista
Naisista, siinä kun käsitellään Naisen elämän neljää suurta ja
tärkeää ajanjaksoa Nainen ja hänen isänsä, Nainen ja hänen miehensä,
Nainen ja hänen lapsensa, Nainen ja hänen Jumalansa.
MARTIN CONRAD TEKIJÄLLE.
Tässä ovat muistiinpanot, joista juttelimme. Tehkää niillä mitä haluatte. Muutelkaa, korjailkaa, lisätkää tai pyyhkikää pois oman mielenne mukaan. Ne ovat kirjoitetut ainoastaan minun luettavikseni ja siksi niissä on paljon sellaisia kohtia, jotka vaativat selitystä, ennenkuin niitä voi käyttää siihen tarkoitukseen, jonka te olette niille määrännyt. Täydentäkää niitä selityksillä niin paljon kuin suunniteltu aiheenne vaatii. Se syvä liikutus, jota ette kyennyt salaamaan kertoessani teille rakkaani elämäntarinaa, on takeena siitä, että tulette käsittelemään sitä myötätuntoisesti ja hellävaroen.
Saattaa, ehkä tapahtua, että kirjanne herättää ilmestyessään jonkin verran vihamielisyyttä, ja olipa teidän kuvauksenne vaikka kuinka hellävaroen tehty, niin sittenkin voi tästä vihamielisyydestä osa kohdistua kuvattaviinnekin. Mutta se on yhdentekevää. Kuten tiedätte, on hän nyt siellä, missä maailman tuomio ei voi häntä saavuttaa. Ja minä puolestani olen viime aikoina niin useasti ollut vastatusten kuoleman kanssa, etteivät muut vaarat minua pelota.
Aiheenne miellyttää minua. Olen tyytyväinen ja onnellinen, jos tämän kertomuksen perustalla voitte kirjoittaa, yleisölle jotain, joka saa sen selvemmin kuin ennen älyämään, kuinka julma ja väärä on se Miehen ja Naisen suhde, joka kaikkina aikoina näyttää nauttineen lain, vieläpä uskonnonkin siunausta. Silloin minusta tuntuu, että olen ollut oikeassa — täysin oikeassa — salliessani maailman vilkaista rakkaani tahrattoman sydämen pyhitettyihin tunnustuksiin.
Kuulin tänään jälleen hänen äänensä. Hän on oikeassa. Rakkaus on kuolematon. Jumala siunatkoon häntä, ikuisesti rakastettuani!