I
Ehkä nyt enempi tiennen
ennen tietoni ehompi:
»On jumalat!» — silloin tiesin:
»Ei inehmon henki kuole!»
Vähemmästä väittehestä
pääni antanut olisin.
Nyt sanon sadasti: »Ehkä!»
Tosissansa inttäessä
toisen: »Tukulmi on kuussa!» —
annan myötä, myönnyttelen:
»Lienet käynyt — paremmin tiennet» —
ilman pilkan piilokieltä,
ivan ilman ilkkumieltä,
vaikk'en häntä uskokana.
En minä ilku uskovia:
ehkä ennemmin kadehdin.
Jos minä ketänä ilkun,
ilkun yksin itseäni,
nauran Nuutti-nuhjukselle,
pankon mustan painajalle,
peräpuolen paistajalle,
kylkensä kypsentäjälle
ja harvoin hänellekänä:
— surun mieltä sortaessa, murehen masentaessa.