II
Jousi selkään vaarnan alta,
sitten kiinni saunan uksi,
Penu mukaan — jalkaan suksi
oven suulla seinustalta.
Lailla hirven haarasarven
alas jäälle vaaran rintaa,
sieltä pitkin lammen pintaa
viitaan luokse lintuparven.
— Elä, Penu, ääntäs säästä!
Anna helkähdellä salon,
Tapiolan soida talon,
että voisin liki päästä.
— Tellervoinen, piika vieno,
neulo linnun silmät kiini:
ota ohut sulkku-niini
sekä männynneula hieno.
— Auta myöskin Maariainen;
lintuparvi uneen laula,
solmi varpaisihin paula
kirjokultakudonnainen.
— Elä lintu, lentoon läiky:
mitäs minä miesi eto!
Koira se on yksin peto,
sitä katso, sitä säiky.
— Näre, aina vihryt-takki,
yhtä pyydän myöskin sulta:
nouse varpailles, jos multa
milloin vilkahtaisi lakki.
— Kuule vielä, jousi, mua:
kaarru kaari, jänne kestä,
nuoli harhateiltä estä,
kun saan kerran lauaistua.
Lähemmä en enää hivu
— jänteen vedän nimeen Ukon
Kiesuksen taas liisin lukon:
pilkan keskeen eikä sivu!