ALLAHIN HÄMÄHÄKKI.
Nuorukainen Mohamed kulki kuumassa hiekassa karavaaninjohtajan sivulla ja kuunteli hänen tarinoitaan.
— Mohamed —, sanoi hän, — sinun lapsuutesi tarina on vielä kertomatta!
— Ja näin kertoi hän:
"Tapahtui, että eräänä päivänä sinun hoitajasi Halima jätti sinut hetkeksi kahden oman poikansa kanssa. Mutta itkien juoksi tämä äitinsä Haliman jälkeen ja huusi: — Mohamed on murhattu! — silloin syöksyi Halima teltan luo ja tapasi lapsen kalpeana makaamassa maassa, mutta hänen oma poikansa kertoi, että hän näki kuinka kaksi miestä valkoisissa vaatteissa tuli Mohamedin luo. Ne tarttuivat häneen ja heittivät hänet maahan, aukaisivat hänen rintansa ja ottivat sieltä sydämen, josta he leikkasivat pois mustan verikokkareen ja heittivät sen pois huutaen: — Tämä on saatanan osa! —
"Sitten pesivät he sydämen hohtavalla lumella, jota heillä oli kultaisessa maljassa ja parannettuansa haavan katosivat." —
Näin kertoi karavaaninjohtaja, mutta Mohamed tuli suruiseksi ja koitteli rintaansa. Se tuntui hänestä niin tyhjältä ja ontolta, hän tiesi nyt, että sydämestään oli jotain poissa, ja hän huusi vaikertaen:
— Oi, aurinko, sinullakin on pilkkusi, mutta minun sydämeni on varjoja vailla! -Ja hän itki sydämensä puhtautta, sillä hän ei vielä silloin tiennyt — mikä puhdas sydän on. —
* * * * *
Allâh'in ainoa profeetta pakeni uskonsa vastustajia ja vihamiehiään ja läheni Thaurvuorta. Ammottavat kuilut avautuivat hänen eteensä, kun hän juoksi tuttuja teitä. Liikkuvat sorakivet vyöryivät hänen jalkojensa alla, ja kuumuus vaivasi häntä.
Hän kiipesi korkealle Thaur-vuorelle ja katsahti takaa-ajajiensa joukkoa. Ne olivat aivan lähellä; vain kaksi mahdollisuutta näyttäytyi Mohamedille — antautua surmattavaksi tai itse syöksyä Thaurinharjanteelta syvyyteen, mutta ääni povessa kuiskasi:
— Etsi luolaa vuoren juurelta! — — Mutta he tuntevat sen, he löytävät minut sieltäkin! — Mutta rinnan ääni sanoi käskevästi:
— Allâh varjoo sinua! — Ja Mohamed laskeusi vuorelta kierteistä polkua ja hiipi luolalle.
Mutta suuri, punainen hämähäkki oli kutonut verkkonsa sen suulle ja istui keskellä seittiä uhkaavan näköisenä. Mohamed aikoi särkeä sen seitin sauvallaan, mutta hämähäkki puhui:
— Anna minä tutkin sydäntäsi, niin minä autan sinua! — Eikä Mohamed ehtinyt kauvaa miettiä vaan huusi:
— Tutki minun sydäntäni, sillä se on puhdas, mutta auta minua! —
— Vanno vala! Ja Mohamed vannoi Allâh'in kautta. Hän syöksyi luolaan.
Seitti särkyi, mutta pian paikkasi lukki sen ja istuutui sen keskelle.
Vainoojat saapuivat luolan suulle. -Tänne päin hän katosi —, puhui yksi.
— Mutta tuolla luolassa hän ei ole, sillä siinä on ehjä lukinseitti suulla —, vastasi toinen, ja he jatkoivat ajoaan, mutta viileässä luolassa istui Allâh'in profeetta hartaaseen rukoukseen vaipuneena.
Kylmä vesipisara katosta nolpahti hänen kuumalle otsalleen, Mohamed heräsi ja nousi mennäkseen, sillä hän oli unohtanut lupauksensa, mutta punainen hämähäkki istui keskellä verkkoa uhkaavan näköisenä. Mohamed ailahti.
Hän tuijotti suurta hämähäkkiä, jonka punainen ruumis oli ihmissydämen kokoinen, pitkät nivelikkäät jalat haroivat verkkoa, mutta etujalkojensa välissä piti se jotain mustaa niljakasta.
— Lapsuuteni sydän —, kuiskasi Mohamed ja vaipui itkien maahan.
— Minä lahjoitan sen sinulle takaisin —, puhui hämähäkki, mutta Mohamed teki kädellään kieltävän liikkeen.
— Muut rukoilevat takaisin lapsuutensa sydäntä, mutta sinä sen kiellät! —
— Mutta miksi eivät varjot saaneet kasvaa valon kanssa, nyt on sydämeni valoisa, varjoista en huoli. —
— Mutta sinä itkit kerran sydämesi puhtautta, Allâh kuuli sen ja antaa sinulle varjotkin takaisin, että olisit — ihminen! —
Mutta Mohamed painoi kätensä sydäntänsä vasten ja itki.
Yhtäkkiä hyppäsi hämähäkki verkostaan hänen rinnalleen, halkaisi villaisen vaipan ja imutorvellaan puhkaisi hänen valkoisen rintansa. Tuntui ihana pistos, sydän pysähtyi ja hetken päästä kutoi hämähäkki niljakasta seittiä haavan päälle, joka heti parani.
Ja Mohamedilla oli rinnassaan ihmisen — koko sydän — — —
* * * * *
Kuollut oli Mohamedin ensimäinen puoliso Chadidja, ja Mohamed suri häntä — —
Mutta sydämen mustat varjot suurenivat, ja Mohamed valitsi itsellensä paljon vaimoja, joista rakkain oli ihana 'Ajischa.
Hän istui 'Ajischan kanssa patjaisella vuoteellaan ja lausui ankaria sanoja rakkaalleen, sillä sydämensä varjot olivat tummuneet, ja 'Ajischa itki.
Niin tapahtui, että Mohamed polttaissaan puhalsi suuria savurenkaita, jotka ajoivat toisiansa tyynessä huoneessa, ja renkaat leijailivat ylös lakea kohti. Väsyneen profeetan katse seurasi niiden kevyttä lentoa, mutta äkkiä heitti hän piippunsa ja alkoi kovasti vavista. Nurkassa katonrajassa oli suuri hämähäkin verkko, jonka keskellä istui sydämen kokoinen valkea hämähäkki. —
Mutta pian tointui hän hämmästyksestään, sivalsi käyrän miekkansa ja ponnahti seisomaan. Itkevä 'Ajischa pelästyi ja luullen, että hänen kuolemansa hetki oli tullut, kiljaisi kauhuissaan, vaan ääni katonrajassa lausui:
— Mohamed, puhdas sydämesi katsoo sinua! — Mutta Mohamed huusi polkien maata:
— Pakene kalpea omatunto! –
Paikallansa istui vaan hämähäkki, ja sen valkoinen rinta hohti. Mutta
Mohamed iski miekallansa hämähäkin kuoliaaksi.
Kuollut oli profeetan valkoinen, puhdas sydän —, ja varjot kävivät tummemmiksi!