Joululeikkejä ja vuorokeskusteluja

by Unknown

JOULULEIKKEJÄ JA VUOROKESKUSTELUJA

Toimittanut

Alli Trygg-Helenius

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1909.

Suomen opettajille, opettajattarille, raittiusyhdistyksille ja nuorisoseuroille.

Ystävällisiä neuvoja leikkien käyttämisessä.

Tämän mukana lähetetään teille kokoelma jouluieikkejä, raittius- ja muita vuorokeskusteluja, jotka ovat julaistut Koittoja Joululehti-lehdissä, Niiden lisänä on muutamia uusia, myöhemmin kirjoitettuja leikkejä. Joulun lähestyessä on nimittäin niin usein kouluista tullut kysymyksiä, eikö voitaisi kouluihin saada joululeikkejä, että ehkä on käytännöllistä saada niitä valmis kokoelma. Monille teistä täysi-ikäisistä ovat useat niistä tuttuja. Mutta saapuuhan joka vuosi kouluihimme uusia lapsia, ja heillehän nämä leikit ovat aina uusia.

Toivonliittojen ja nuorisoseurojen kokousten ohjelmiin toivomme näiden vuorokeskustelujen tuovan hauskaa vaihtelua. Niille, jotka eivät ole tottuneet harjoittamaan nuoria näiden yksinkertaisten leikkien esittämiseen, pyydämme antaa muutamia ystävällisiä neuvoja.

Kun allekirjoittanut vuosina 1896—1897 kävi monissa paikoin Suomea tekemässä lasten- ja nuorison raittiustyötä tutuksi, saimme kokea, kuinka suuri merkitys on leikkien oikealla harjoittamisella. Se on kylläkin vaivalloista. Mutta jos ei leikkeihin uhraa työtä, voi yhtä hyvin jättää niiden esittämisen sikseen. Sillä jos lapset seisovat ja latelevat ajatuksia ilman äänenpainoa, useimmiten niin matalalla äänellä, ettei voi erottaa sanoja, ja niin nopeasti, ettei voi seurata sisällystä, niin herättää se nuoressa kuulijakunnassa vain levottomuutta. Se ei pysy hiljaa: nauretaan, kuiskaillaan, kujeillaan esityksen aikana, kun salissa on tavallista pimeämpää, ja ennen kaikkea: kuulijoilla ei ole yhtään hyötyä niistä totuuksista, joita leikissä esitetään, Sillä toivommehan me — kuten kunnioitettavat lukijat näkevät — näiden leikkien avulla, voivamme antaa jonkun opetuksen nuorille elämää varten.

Katsokaamme sen vuoksi, että harjoitettaessa otetaan huomioon seuraavat yksinkertaiset seikat:

1:o) Lapset täytyy saada lausumaan sanat tarpeeksi hitaasti.

Tämä ei ole heille helppoa; sen tähden täytyy harjoittajan aina ensin lausua heidän kanssansa ja saada heidät huomaamaan, että jos he puhuvat tavallisesti, niinkuin koulussa taikka kotona, eivät kuulijat etäisyyden tähden voi erottaa sanoja. Leikissä tulee lausua sanat noin kaksi kertaa niin hitaasti kuin tavallisessa puheessa.

2:o) Täytyy leikkijöitä kehoittaa puhumaan tarpeeksi kovaa.

Tässä tarkoituksessa on meillä tapana asettaa pari lasta koulu- tai kokoussalin viimeiseen sopukkaan. He saavat siinä istua ja koettaa, voivatko he hyvin kuulla, mitä puhutaan. Luonnollisesti eivät leikkijät saa huutaa. Jos tiedetään, että jollakin lapsella on heikko ääni ja epäselvä lausumistapa, ei häntä pidä ottaa leikkiin.

3:o) Täytyy saada lasten huomio alituisesti kiinnitetyksi siihen,

etteivät koskaan puhu selkä käännettynä katsojiin päin tai kasvot käännettyinä kuulijoista poispäin.

On vaikeampaa kuin luullaankaan totuttaa heitä siihen. Jos heidän esim. tulee poistua näyttämöltä, kävelevät he ovelle ja mennessään puhuvat sanottavansa kääntyneinä kuulijoista poispäin. Jos heidän esim. tulee istua jonkun sivupöydän ääressä, täytyy heidän aina kumminkin kääntää kasvonsa kuulijoita kohden.

4:o) Täytyy ottaa huomioon sanain oikea korostaminen.

Kun lapsi ensi kerran lukee osansa leikissä, latelee hän sen niinkuin ulkoläksyn. Silloin täytyy ottaa joku ihan tavallinen lause ja "ladella" se samalla tavalla, jotta lapsi huomaa eron tavallisen puheen ja sen tavan välillä, jolla se esittää leikkiosansa. Johtaja sanoo: no, Jussi, sanotko sinä, kun tulet kotiin, näin: (luetaan ulkoläksyäänellä) "Äiti, minun on niin kauhea nälkä; eikö puuro ole vielä valmista, taikka saanko minä palasen leipää, kunnes puuro kypsyy", tai jotakin samantapaista. Tämä auttaa aina. Sitä paitsi voi, ensi kerran luettaessa leikkiä taikka runoa, joka on esitettävä, antaa lasten lyijykynällä vetää viiva niiden sanain alle, jotka ovat korostettavat, esim. näin: "Tässä istuu Ilmari. Hän on muuten kiltti poika, mutta hänellä on paha tapa hangata kyynärpäitään pöytää vastaan j.n.e."

Luonnollisesti eivät korostettavat sanat saa tulla ikäänkuin työntämällä esiin. Tämä kyllä tasaantuu, kun lapsi vain on oppinut ymmärtämään, että korostus on otettava huomioon. Kouluissahan jo opetetaan nuoria oikein korostamaan sanottavaa, joten tämä koskee vain niitä, jotka harjoituttavat raittiusiltamia ja nuorisoseurojen kokouksia varten.

Niille, jotka ovat niin ystävällisiä, että ottavat vaivakseen auttaa tällaisissa tapauksissa, pyydän kehoitukseksi mainita, että kun ensi kerran on saatu joukko kokoon harjoittamaan vuorokeskustelua voi se näyttää ihan toivottomalta. Osanottajat ovat ihan "mahdottomia". Luulee, etteivät he koskaan opi lausumaan osiansa. Mutta jos vain on kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, niin kyllä lopulta onnistutaan. Täytyy itse näyttää heille, ja jos on kysymyksessä itku tai nauru, niin täytyy ensin itse suorittaa tehtävä.

Mitä ulkonaiseen järjestelyyn tulee, niin täytyy ottaa huomioon seuraavat seikat:

Kaikkien katsojain täytyy välttämättömästi voida nähdä leikkijät.

Jos leikki esitetään vain lattialla, niin täytyy katsojain seisoa kehässä leikkijäin ympärillä, niin että kaikki voivat nähdä. Jos katsojat istuvat toistensa takana, niin että etumaiset estävät taempana istuvia näkemästä, syntyy tyrkkimistä, noustaan penkeille, kuiskataan: "anna minunkin nähdä" y.m. pahaa verta synnyttäviä sanoja, jollaista usein sattuu aikuistenkin kokouksissa. Maalla, missä on helppo saada lautoja, voidaan hyvin helposti valmistaa yksinkertainen lava siten, että asetetaan parille penkille tai kolmelle tuolille lavan kumpaankin päähän vankka lauta, joka täytyy lujasti sitoa, tuoleihin, ellei voida nauloilla lyödä sitä kiinni. Näitten tukilautojen päälle asetetaan poikittain toisia lautoja, jotka täytyy vahvasti naulita joko tukilautoihin taikka tuoleihin. Lavan täytyy olla niin korkea, että karumpana takana olevat voivat hyvästi nähdä leikkijät. Lavan edessä oleva tyhjä paikka peitetään konepaperilla, — rulla sisältää 50 neliömetriä ja maksaa 3 mk. 75 p. — jota voidaan käyttää myöskin lavan takaseinäksi. Sivuille asetetaan rivi kuusia, jotka eivät myöskään paljoa maksa maalla. Kaupungeissa on jo parempia keinoja käytettävissä. Esiripuksi otetaan muutamia lakanoita, jotka kiinnitetään pienillä messinkirenkailla vahvaan teräslankaan, niin että esirippu helposti kulkee. Messinkirenkaita saa jokaisesta rautakaupasta 10:llä pennillä tusinan. Puvut valmistetaan yhtä yksinkertaisesti. Kuningas esim. ripustaa ihan punasen saalin hartioilleen ja kiinnittää vaikean paidan, joka ylettyy polviin asti, punaisella vyöllä; kruunu leikataan kultapaperista, joka liimataan pahville, jotta se kestää. Tontuille ommellaan punaset hiipat ja valmistetaan pitkät parrat teräslankaan kiinnitetyistä pellavista, Kuningattaret ja prinsessat lainaavat itsellensä pitkät Valkoset alushameet, joihin ommellaan pari pyyheliinaa laahustimeksi j.n.e.

Monet tottuneet leikkien johtajat pitävät luonnollisesti näitä ohjeita äärettömän yksinkertaisina ja tarpeettomina. Mutta allekirjoittanut onkin antanut ne vain niille, jotka niitä tarvitsevat.

Lopuksi pyytäisin, että jokainen johtaja olisi ystävällinen ja ennen jonkun leikin harjoittamista tai milloin muuten näkee hyväksi, lukisi lapsille tervehdyksen, jonka minä lähetän heille ja joka on otettu seuraaville sivuille.

Lausuen sydämellisen toivomuksen, että kirjaan otetut leikit eivät olisi vain iloksi, vaan että ne herättäisivät nuorissa vakavia ja hyviä ajatuksia ja tunteita, jotka kerran, Jumalan avulla, toteutuvat toimintana, piirrän kunnioittaen teidän uskollista ja uutteraa työtänne nuorison hyväksi.

Aatetoverinne Alli Trygg-Helenius.

Rakkaat pojat ja tytöt

Tässä lähettää Koiton täti teille muutamia joululeikkejä ja vuorokeskusteluja, joiden esittämisestä te niin paljon pidätte. Monet niistä ovat teille tuttuja; nuoremmille teistä ovat monet uusia, eräskin niistä kun on painettu jo vuonna 1895, siis ennen kuin moni teistä on syntynyt. Nyt minä pyydän sanoa muutamia sanoja sekä niille, jotka ottavat osaa leikin esittämiseen, että niille, jotka ovat katsojina.

Onhan hauskaa olla esim. joululeikissä mukana? Eikö totta? On, on, sanot sinä. Minkätähden se on niin hauskaa? oletko ajatellut sitä? En, vastaat sinä. Siihen voi olla monta syytä. Useimman teidän mielestä on hauska saada tehdä jotakin, puuhata jotakin; sellainen on mieleen, kun on teidän ikäisenne. Mutta monet lapset — sen olen itse nähnyt Toivonliitossani ja koulussani — tahtovat olla mukana näyttääkseen itseänsä, saadaksensa suosiota ja kiitosta j.n.e. He ajattelevat vain itseänsä. Ja kaikki itsekkyys, itserakkaus, kaikki oman kiitoksen himo on rumaa, on syntiä. Sellaisia varten en minä yhtään ole koonnut näitä leikkejä.

Minkätähden meidän siis pitää leikkiä, sinä kysyt. Sinä saat kyllä pitää leikkiä ja puuhailemista hauskana; muuten et sinä olisi oikea poika taikka tyttö, vaan pikkuvanha, hapan äkäpussi, joka voi jäädä nurkkaan istumaan ja jonka ei tarvitse tulla teidän muiden, iloisten telmyrien joukkoon. Mutta teillä pitää olla toinenkin syy leikkiä. Ja se on, että te tahdotte ilahuttaa muita; ja kun te esitätte esim. raittiusvuorokeskustelun, tulee teidän olla iloisia siitä, että tekin voitte tehdä jotakin raittiusasian hyväksi.

Korkeinta ja parasta, mitä te voitte tehdä, lähinnä sitä, että tottelette ja palvelette Jumalaa ja teette jotakin hänen valtakuntansa hyväksi, on olla muille ihmisille iloksi ja hyödyksi ja palvella jotakin suurta ja jaloa asiaa. Ajatteles, jos joku tovereistasi taikka heidän vanhemmistansa, joka on katsomassa leikkiä "JouluaattokeskUstelu", alkaa, kuullessaan kuinka kauniisti Rosa ja Emma ja pojat osaavat vastata vanhemmillensa raamatusta, ajatella, kuinkahan hyvin hän tuntee raamatun; ja niin hän itsekin alkaa lukea kirjojen kirjaa. Taikka eikö olisi onnellista, jos esim. joku, joka ei koskaan ole ajatellut ruveta raittiiksi, kuullessaan leikin "Sininauha", tekisi raittiuslupauksen? Taikka ajattele, että jotkut, jotka istuvat ja kuuntelevat leikkiä "Lämpöä Lappiin", alkaisivat koota vaatteita ja rahaa pienille, köyhille lappalaislapsille; taikka jos muutamat lapset teidän koulussanne, kun kuulevat "Kertun ja Liisan kesähommat", päättäisivät ensi kevännä laittaa itsellensä pienen puutarhan j.n.e.

Mutta jotta te voisitte tuottaa todellista iloa ja hyötyä kuulijoille, täytyy teidän myöskin esittää osanne leikissä ja vuorokeskustelussa sydämestänne toivoen voivanne ilahuttaa ja hyödyttää muita. Teidän täytyy rukoilla, että Jumala auttaisi teitä tässä, niinkuin kaikessa muussakin. Sillä jos te ette voi rukoilla, että Jumala olisi kanssanne silloin kun te esitätte leikin taikka vuorokeskustelun, niin teidän ei pidä ottaa siihen yhtään osaa, sillä silloin ei siitä kaikesta ole siunausta eikä hyötyä. Pitäkää se nyt mielessänne.

Kuunnelkaa sitten tarkkaan, mitä opettaja taikka hän, joka teitä harjoittaa, teille sanoo. Kaikkeen vaaditaan työtä. Täyttyy oppia hyvin ulkoa, mitä on sanottava, eikä vain silmäillä osaansa. — Minäpä kerron teille jotakin. Kerran minä olin eräässä Toivonliiton juhlassa. Siellä esitettiin leikki, joka on tässäkin kirjassa. Siinä lapset seisoivat ja änkyttivät ja jankuttivat eivätkä osanneet sanoa sitä, mitä heidän piti. He puhuivat liian hiljaa, he käänsivät selän meihin päin, jotka olimme kuulemassa; he latelivat niin hätäisesti, ettei voinut erottaa sanaakaan. Toiset lapset, jotka olivat katsomassa, telmivät vain salissa. Se oli niin, niin kiusallista ja ikävää, etten minä koskaan unohda sitä tuskallista iltaa. Niin, mitäpä hyödyttääkään harjoitella ja panna toimeen juhlia, jos kenelläkään ei ole niistä iloa eikä hyötyä?

Mutta minä toivon, ettei kukaan teistä tee niinkuin lapset tässä Toivonliiton juhlassa. Tehkää vakavuudella ja ilolla kaikki, harjoittakaa niin myös nämä leikit, ja teillä itsellänne on niistä siiloin suurin ilo.

Minä lopetan tämän kirjeen sydämestäni toivoen, että kirja tuottaisi teille iloa ja hyötyä ja että te itse valmistaisitte muille samaa.

Teidän uskollinen Koiton Täti.

SISÄLLYS:

I. JOULULEIKKEJÄ JA RUNOJA

Jouluaattokeskustelu
Jouluilo
Risumummo
Joulutonttujen lahjat
Jouluaattona
Laurin ja Liisan seikkailut
Uusi vuosi saapuu
Tähtipojat
Joulupukki

II. RAITTIUSVUOROKESKUSTELUJA

Kun tulen suureksi
Sotamiehiä
Suomalaisia orjia
Laskuesimerkki
Orjaraukat
Sininauha
Miksi aijon tulla

III. VUOROKESKUSTELUJA JA LEIKKEJÄ

Lempikertomus
Metsolaan
Kertun ja Liisan kesätuumat
Lämpöä Lappiin
Uusi kartasto
Vuodenajat
Briitta-äidin päätös
Paimenessa