LINNUN LAULU.
Lintu läksi laulamahan
Poijes uniuutustansa,
Jossa rauhassa lepäsi
Päivän vaihtuman väliä,
Pimeyen piiloisalla,
Mut kun valkeus valaisi,
Alkoi koitto auringosta,
Niin hän nousi nopeasti
Luojallensa laulamahan
Aamukullan kunniaksi,
Vuoen alkavan iloksi.
Laulut ylhäälle ylensi,
Korkealle korotteli,
Tuolla toivolla sanovi,
Vielä armoa anovi,
Että oisi e'espäinkin
Vuoen alkavan ajaksi
Rauhan majat maataksensa,
Aina ilolla herätä.
Niinpä mahtaisi monetkin
Kiitosvirret veisaella
Luojallensa laupiaalle
Aina armonsa e'estä.
Eikös tulis vielä olla
Kielet kilvan kiittämässä
Herran armon avaruutta,
Kaikkivallan rakkautta,
Kuin vuosilla kuluneilla
Kohtahamm' on koittanunna,
Että ovat avarasta
Rikkauen lähtehestä
Viljavirrat kuohununna.
Jospa vielä viljavuoet
Meille vastakin tulisi,
Että saisi laululinnut
Ilovirttä viserrellä,
Sitten kaikuis kaunis ääni,
Laulu laaksoista suloinen,
Veisu kaunis vetten päältä,
Heliseisi herttaisesti
Harras huuto Suomessamme,
Koko lauma laululintuin,
Kaikki yksimielisesti,
Linnut pienet peipposetkin
Kiitosvirttä visertäisi.