LYSTILLINEN LAULU SUURESTA TUPAKAN PUUTTEESTA.
Tupakast' on kummat tullut,
Äsköhin isot imehet,
Jot'ei ole ennen kuultu
Eikä nähty näitä vielä
Pohjanmaalla poltettaissa.
Minä mielellä pahalla,
Surusuulla surkuttelen,
Puhun tästä puutoksesta,
Ihmettelen itsekseni,
Kun tuli tupakan nälkä,
Savuruoka saamisehen,
Ett'ei ole ollenkana
Mitä piippuhun panisi,
Mistä saisivat savua
Miehet heikot henkehensä,
Kosk' on tyhjä kukkarossa,
Ett' on tyhjä tynnyrissä,
Ett' on laastu laarin pohjat,
Viel' on laastu lattiatkin.
Ei ole saatuna Savosta,
Kuletettu Kuopiosta,
Eikä veetty Viipurista,
Eikä ole ostamalla
Sitä saatu Oulustana,
Eikä Raahesta rahalla.
Kävi kaikki kallihiksi,
Tuli tyhjä tyyrihiksi,
Tolpan maksoi massin täysi,
Kiilingin piipun sisusta.
Mitä nyt miehet polttaneepi,
Kun on piiput piinan alla,
Tuskassa tupakkamassit?
Kaikki polttavat poloiset
Kuluneetkin kukkaronsa,
Vanhat nahkavartensakin,
Puuvartensa purevat,
Tuomivarren tutkaimetkin,
Piityneetkin piipunperät,
Vanhat karstat kaivelevat
Poika parat poskehensa.
Kun sitte tuska tuleepi,
Pakko päälle painaneepi,
Niin käyvät kärsän päälle,
Vinkuupi visainen piippu,
Savikärsät sairastavat,
Kun on tyhjä kukkarossa,
Eipä massit paljon maksa,
Kun on massitkin mahona,
Kukkarotkin kuulla käynyt.
Tämän on tuska tuottanunna,
Tämän on pakko päälle pannut,
Ett' on muutkin muuttunehet,
Tupakaksi tullehetkin,
Katajatkin kaikki tyynni,
Pahimmatkin pajunkuoret,
Kanarvatkin kankahilla,
Kaikki ruohotkin ruvennut,
Kaikki maasta marjan varret
Tulleet tupakan sukuhun.
Potunvarret poltettuna,
Kärvettynä kärsäheinät,
Viholaiset vielä kanssa,
Huonotkin humalanvarret,
Sammaletkin salvamista.
Tästä on muorilla muretta,
Valitusta vaimoillakin.
Kaikki polttavat poloiset
Varretkin ijän-ikuiset,
Kuunpäiväiset kukatkin,
Nuputkin nurkan takaiset.
Kivun kärsi kirkkomiehet,
Kivun kärsi kerjäläiset,
Kovin huusi huonemiehet,
Pahoin parkui palkolliset;
Tuskan on tupakka tuonna,
Kivun kirvesmiehillekin,
Jotka korvesta kokosit
Kuusen naavat kukkaroonsa,
Halkomiehet hangeltakin
Koivunlehtiä kokosit,
Haavanlehtiä hakivat;
Kyntömiehet kynnökseltä
Kun varren vaolta löysit,
Sitä pistit piippuhunsa;
Heinämiehet heinätyössä
Suolta vehkoja vetivät,
Rapakoilta raattehia,
Savukaista saahaksensa.
Kalamiehet kaunihitkin
Poltti piippunsa poroksi,
Varsiansa vainusteli,
Noita haisteli halulla,
Nuoli vanhan varren päätä.
Maantiellä matkamiestä
Kun tämä tarvet tapasi,
Tuli mielehen tupakka,
Poltti reestänsä rehuja
Haluhunsa hartahasti.
Noita poltti nuori kansa,
Poltti vanhat vaivaksensa,
Jost' on yskä yltynynnä,
Räkätauti tarttununna,
Jost' tuli nuoret nuurumahan,
Tuli vanhat vaivan alle,
Huonot huonohenkisiksi,
Kun on juotu joutavia,
Paljon poltettu pahoja,
Tupakoitu turmioita.
Kyllä muistan muinoiselta,
Kun tuli tupakkavuosi,
Maahan lehtiä levisi,
Mitk' oli tuumat tuttavilla,
Mikä laatu langoksilla:
Kun tutut yhtehen tulivat
Kahenkesken kankahailla,
Kohta toinen toisellensa
Maistatteli massiansa,
Siin' oli kestit keskinäiset,
Pannut pantihin tulelle
Kiiruhusti kiehumahan:
Eipä nyt viitsi vierahalle
Maistatella massiansa,
Eikä oikaista osaansa,
Toosoansa toisellensa;
Kun on roskat rouhehina,
Tupakkana tuomen kuoret,
Pois on tullehet tututkin,
Langotkin karannut kauvas.
Täst' on miehet mielipahalta,
Savun tähen sairastavat,
Mutt' ei tapa tämä tarve,
Eikä saata sairahaksi,
Eikä voita vuotehelle,
Eikä tuota Tuonelahan:
Nälkä miehen näännyttääpi,
Kun vatsa vajalle jääpi,
Saattaa se miehen sairahaksi,
Voittaapi se vuotehelle,
Tuottaa viimein Tuonelahan.
Tämä on laulu laitettuna,
Tämä on runo rustattuna,
Kun olin omassa työssä
Kerran kenkäsuutarina.