MERIMIEHILLE.
Vasta vanhalla ijällä
Virrekseni viimeiseksi
Ymmärsin yhen asian
Aivan arvosta isosta,
Kokonansa korkeasta —
Kuin on kuuluisa kulento,
Merimahti mainittava
Tupamäeltä tuntematon.
Sepä vaankin vahvan luonnon,
Tarkan toimen tarvitseepi,
Perustetun pitkän mielen,
Ett'ei kummasta kulusta
Hämmästy hätätilassa,
Ei sovi syville mennä
Syvän synnyn tietämättä,
Tuntematta tuulen mielen.
Miehiä on miehet kaikki:
Mitk' on miessä ollaksensa,
Jotka maita matkustavat,
Työnsä toimella tekevät;
Merimies on merkillinen.
Joka aalloilla ajaapi.
Ei kohta kotona käyä,
Kun laiva lahelta lähti,
Seilit ottivat selälle.
Haihtui silloin herran rouva,
Unehtui ukolta akka,
Kun laiva lahelta lähti,
Tuuli tuuvitti alusta.
Tie on pitkä tietämätön,
Aika arvelun alainen,
Kaukanako käytänehen,
Milloin tuolta tultanehen,
Viivytäänkö vuotta viisi,
Vaiko vuosi, vaiko kaksi.
Herroja on herrat kaikki,
Oppineet on oppineita,
Virkatyönsä toimittavat,
Ansaitsevat miehen arvon;
Vissihin virassa siinä
Koko miestä koitettahan.
Kukas arvoaa asian
Syänmaissa syntyneistä,
Kuink' on kallis kauppakeino,
Mikä taattava tavara,
Rahasummat kuinka suuret.
Yhden miehen mielen alla
Kuleksivat kuohun päällä,
Aalloilla ajeltavina,
Vihurilta vietävinä.
Ei tunne tupa-isännät
Paremmin kuin palveliat
Miehen toimesta mitänä,
Joka haahen hallitseepi,
Työtä tyyrissä tekeepi,
Pimeissä perän pitääpi.
Ei ole soutu saaren päite,
Matka mantereen näkyvin,
Kohen kuuta kulkeminen,
Vielä pilveä vähemmin,
Eikä tuttu tuulen suunta,
Lasku laineihen mukahan.
Mitäs miehistä puhumme,
Jotka seiliä selaavat,
Purjeita pujettelevat,
Rihmarappuja ravaavat,
Niinkuin oksalla orava
Hongassa havuttomassa,
Hämähäkki verkossansa,
Lukki luomassa omassa.
Vuoret vieryvät sivulla,
Toiset eissä ja takana,
Kuohuu kuolema kupeilla,
Vähän lautoja välissä.
Meit' on maalla miestä monta,
Vahvalla vaeltamassa,
Astumassa anturalla,
Kuolla kumminkin pitääpi.
Monta on mereltä tullut,
Toisia yhä tuleepi,
Vaarina vaeltelevat,
Maalle hautansa hakevat.
Kerran minä kelpo lailla
Puhuttelin puolen yötä,
Puolen päiveä keväistä
Merimiestä merkillistä,
Purjevärkistä puhelin,
Tyyrin työtä tieustelin,
Lokalautoja kyselin,
Yhtä toista kaikellaista
Matkustaissa ulkomaille.
Merimiesi merkillinen
Puhui kaikki kannallensa.
Minä vaan en ymmärtänyt,
En paljon paremmin tiennyt,
Kuin koppi kepin perässä
Kukon laulun kuultuansa.