VIIME SODASTA.
Rakastettu Rautalampi!
Siitä mä sinua kiitän,
Että tässä täyellisen,
Opin oikian tapaapi,
Yhyttääpi ymmärryksen;
Tässä löytääpi läheltä
Sekä herkut hengelliset,
Että maalliset makeuet,
Mitä mielesi tekeepi.
En ole etäällä käynyt
Hakemassa harjoitusta,
Piisaapi kotoinen koulu
Talonpojan tarpeheksi
Isä ennen sitä neuvoi,
Tätä äitini opetti,
Siihen sain enemmin sitte
Opetella itse vielä,
Jotta jo kykenen kyllä,
Ja panen paperin päälle
Kansan kasvavan etehen,
Tulevaisten tunnustella,
Tämänaikaiset asiat,
Kuinka oli kumma aika,
Suomen kansalle kamala,
Vallan vaihtuissa Venääksi.
Talon vaarit ne vapisi,
Talon muoriset murehti,
Kavahteli nuori kansa,
Kun ne kuulivat sanomat
Maaliskuussa mainittavat,
Sitte silmällä näkivät
Pitkin Suomea sujuvan,
Pitkin maanteitä matavan
Tutkimattomat tuhannet
Vierasta sotaväkeä,
Kauheilla sotakaluilla.
Saivat sitte huhtikuulla
Olla seurassa samassa,
Vetämässä vaikiasti
Ransporttia perässä,
Eikä miehillä evästä,
Eikä heiniä hevoilla;
Sapelia miehet saivat,
Hevosilla hengen vaara.
Sitte lankesi sisälle
Toukokuu se toivottava,
Pahemmin pelotteleva,
Kun sai kuunnella kotona
Ampumista ankarata,
Piettävän Pieksämällä.
Sotaväki suuri kanssa
Otti oikian asunnon,
Esipää Istunmäellä,
Toinen pää Toholahessa.
Siit'ei käyty kirkon luona
Kahen kuukauen sisällä,
Eikä pappia pahaana —
Venäläiset veivät toisen,
Toisen pelko vei pakohon.
Silloin kuollehet kotona
Selän saarissa mätäni,
Ett'ei voinut vieä niitä
Kirkkomäelle kaukaiselle,
Eikä myöskään ennättänyt,
Kun oli kuolo kummallinen,
Asui tauti ankarampi.
Se oli työnä tervehillä
Että korjata kalua,
Toiset ne toen perästä,
Toiset tyhjästä pelosta,
Vaikka surkia vahinko
Korjatullenkin kalulle
Tuli maantiellä mahotoin,
Paikoitellen poskissakin.
Saipahan nähä sitäkin
Sunnuntaina surkiata
Aivan aamulla varahin,
Ilmi tulta Istunmäeltä,
Savua sakeavaista,
Joka kuohui kartanoista,
Ala taivahan tasauntui.
Silloin siell' on paljon nähty
Kekäleitä kelpo lailla,
Kivisalmen kartonoista
Aino asti Hintikkahan,
Kestikievarin talohon.
Katso nyt, tuleva kansa,
Koskas lähet kirkon luota,
Lasket Loukahan rajahan,
Etkö kylmiä kyliä,
Koske kuolleita metsissä,
Näe korkeita kojuja
Tällä matkalla makaavan.
Istu ja itke vähäisen,
Tätä muutosta murehi,
Anna alainen rukous
Jumalalle julkisesti,
Että rauhassa eläisit,
Kunnialla kuolla saisit.
Teille on tuleva kansa,
Tämä kirja kirjoitettu,
Tämä muisto mainittuna.
Tämä ei kauvaksi käyne
Paitsi pitäjän sisälle.