HENKILÖT:
ESILAUSUJA. KANTELETAR. KAKSI VUOROLAUSUJAA.
Valaistus: himmeä puolihämärä. Esilausuja, vanha valkohapsinen tietäjä, istuu uhrikuusen juurella, nojaten kyynärpäinsä varaan. Kanteletar kurkistelee arasti puiden lomasta vasemmalta.
1:nen vuorolausuja tulee vainajien karsikosta, oikealta puolen laululehtoa, astuu hitaasti, syvissä mietteissään ja pysähtyy keskelle helkanurmea.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan; sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
(2:nen vuorolausuja tulee vasemmalta puolen laululehtoa, huomaa hänet ja rientää riemuiten häntä tervehtimään.)
2:NEN VUOROLAUSUJA
Velikulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!
1:NEN VUOROLAUSUJA
Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan, yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme.
2:NEN VUOROLAUSUJA (päätään nyykäyttäen)
Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.
1:NEN VUOROLAUSUJA (kätensä ojentaen)
Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa!
2:NEN VUOROLAUSUJA (innostuen)
Noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.
MOLEMMAT
Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa, niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä, minun lasna lattialla eessä polven pyöriessä, maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna.
(Vaitiolo.)
ESILAUSUJA (kuin itsekseen)
Sampo ei puuttunut sanoja eikä Louhi luottehia, vanheni sanoihin Sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemminkäinen leikkilöihin.
KANTELETAR
Vilu mulle virttä virkkoi, säe saatteli runoja, virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat, linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.
(Vuorolausujat ovat seisoneet edellisen aikana käsi kädessä, kasvot kirkastuneina, kuin kuunnellen omia sisäisiä ääniään. Eroavat nyt toisistaan, viittaavat vilkkaasti tyhjille laulupaasille ja istuvat.)