VAIKEAMPAIN SANAIN LUETTELU
Tässä löytymättömät oudot sanat ovat Eurenin Suomalaisesta sanakirjasta tavattavat.
A.
Aiaskommetto, aidaskoppeli; venäen sanasta: komnata.
Aiut, aikuen, vähä aika; vähennysmuoto.
Aivinki, myöskin.
Alakätinen, heikkokätinen; runollinen sana.
Aleksin, sia, alentaa arvoa, katsoa halvaksi.
Alon, oa, ehkä? asettaa alle.
Ammuelen, ella, mättää, luoda.
Anneksin, sia, annella.
Apponen, kokonansa, aivan.
Ativot, miniän vanhempiin perhe ja koto; vanhasta sanasta: atti=isä;
viron kielessä: at, länsi-Inkerinmaalla: äiti, ätä.
E.
Ehtone, neen, iltapuolinen levähyshetki.
Epakko, epatto, epatoin.
Etona, etana.
Eule, ei ole.
H.
Haalikkainen, vaalakka, vaalea.
Haarukka, pieni haara, oksa.
Haitra, kurja.
Haire, een, hairaus.
Hakkurainen, ehkä? hakkuupölkyn korkuinen.
Halea-latva, hallavan harmaa latva.
Hamo = hame.
Hampsu, kuvaussana osoittava huolimatointa oloissansa ja vaatteissansa.
Haparainen, ehkä? suolia kannattava rasvakesi.
Hapsi, sen, hivus.
Haraelen, ella, harata, haralla, vetää; tässä runollisesti.
Havukka, haukka.
Hehätin, ttimen, oikeammin ehätin; päästöraha.
Heikottelen, tella, laulella iloisesti ja remakasti.
Heilakoitsen, ta, heilakoin, ta, kuvaussana, osoittava pöykkeää
heiskuroimista.
Heimot, oen, painovirhe; oikeammin: heimueni; vähennysmuoto sanasta:
heimo.
Heittohiema, oikeammin: hiettohiema, jota katso.
Helmipaate, tteen, paate on outo sana.
Hempsuttelen, tella, äänisana,
helmain yhteen lyömistä kuvaava.
Hennut, ntuen, vähennysmuoto sanasta: hento.
Heristäitä, virkistyä.
Herskuttelen, tella, äänisana, kaviain ääntelemistä hevoisen hiekassa
juostessa kuvaileva.
Heryn, yä, pikemmin painovirhe kuin erinäisen murteen muoto; oikeammin:
herun.
Hiejan = hiedan, sanasta hieta.
Riemun, ua, hedelmöitä, kukoistaa.
Hieprahelma, koreahelmainen.
Hiepsintä, nnän, se ääni, jonka helmain kosketus lunta vasten antaa.
Hietto, outo Wenäen Karjalan sana.
Hiettohiema, vanhan Kantelettaren 1 osan sivulla 314 hiema on Wenäen
Karjalaksi hiha.
Hiipsintä, nnän, vertaa hiepsintä.
Hilkan, kkaa, helkkää, josta sanasta se onkin muutettu sointumaan
sanaan: "pilkkaa".
Himahtelen, lella, äänisana, osoittava hivesten toisiansa vastaan
hierahtamisesta syntyvää ääni.
Hipkuttelen, äänisana, osoittava sitä ääntä, joka hiiren jalkain
kosketuksesta maata vasten syntyy.
Hivus-kulta, runollinen takaheitto, oikein päin: kultahivus.
Hoikeus, vääristetty ja painovirheellinen sana, oikeammin hoikkeus.
Hoikottelen, sitä seuraavan sanan kanssa yhteen sointuvaksi tehty
muutos sanasta: huokaella.
Hoilattelen, huuta hölöttää.
Hokotan, kokea.
Hotakka, kreikan ulkoisten Karjalaisten ristimänimi, Fedotka =
Fedosia, kreikkalaisesta nimestä: Theodosia samoin kuin nimestä
Feodor, tulee Huotari eli Hotari.
Huikkajan, ta, luikata, heleällä äänellä laulaa.
Huijale, een, kuvaussana: pitkä hurstin kappale.
Huikuroin, ta, mennä niin että huikun, juosta vikevästi.
Huikutan, ttaa, tehdä häpeää tahi Wenäen Karjalaksi: huikeaa.
Huikuttelen, tella, katso edellistä.
Huimen, nen, kelvotoin valta, mielivalta.
Hulpikko, hulpilo.
Huntsukka, kuvaussana, osoittava huonoutta; ressukka.
Huomen-kuuro, aamuhetki.
Huperoitsen, ta, kuvaussana; huonosti ja hupaan kyhätä.
Huppunen, hukkuinen, vakahainen, hupussa oleva, niinkuin kapalolapsi.
Hupsahutan, ttaa, äänisana, hutun kiehumisen ääntä osoittava.
Hurnakko, kuvaussana, osoittava hullunpäisyyttä.
Huuhalla, sanasta huuhta = huhta.
Hympyräinen, kuvaussana, osoittava vähäistä ja huonokkaista.
Hyörehdin, tiä, äännössana; sointoa muutos edellisen runon säkeen
sanasta: vyörehtiä.
Häpäkkä, häterä.
Hömmötän, ttää, kuvaussana, varsinaista selitettävää merkitystä
vailla oleva.
Höykkenen, tä, mitätöin sana epäsuomalaisessa lauseessa.
Höyretyinen, runollinen muutos sanasta: köyretyinen; jota katso.
J. I.
Jalotoin, heikko, ilkeä; muutoin epäsuomalainen sana.
Jasnoinen, venäen sana: jasnyj, loistava.
Immikko, impi, neitoinen, tyttö.
Inhut, uen, vaikeus; vähennysmuoto sanasta inho.
Jouvittelen, tella, joutaa.
Juutan, ttaa, saattaa juuttumaan; tässä merkitsevä läkähyttämistä.
Jytyinen, jyttynäinen, laatuinen.
Jältönen, vähennysmuoto sanasta jälsi.
Järäelen, llä, jyristä eli jyristä vähäisen.
Jääkellehdän, htää, 24, kuvaussanan mukailus, usein jäämistä osoittava.
K.
Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrjään.
Kaarlut, uen, pikku Kaarle.
Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sitä edellisen säkeen vastaavan sanan
kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkitystä vailla oleva.
Kaiha, suojustettu, varjostettu.
Kaihe, een, kaipaus, ikävä.
Kaihu, kovin kaipaava, valittava.
Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa.
Kajatus, ksen, äänisana osoittava kaatran eli kaakkurin ääntä.
Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella.
Kaivottu, ehkä? oikeammin kaihottu, yhtä ku vainottu.
Kaljotan, ttaa, näkyä selvästi; runollinen kuvoussana.
Kalkehdin, tia, vähän kalkutella.
Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella
kalkkealla äänellä.
Kalki, kalkinen, poloinen.
Kalttokorva, korvilta kaltattava.
Kalvin, pimen, lasta, jonka ympärille verkkoa kudotaan.
Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kielessä: kvambelsman; vanhassa
Norjan kielessä kvonbaenamadr.
Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata.
Kapuset, kapeat.
Karkee, varmaankin paikan nimi.
Karjo, karja.
Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano.
Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava äkäistä ja kovaluontoista juntturaa.
Karsina, sillanalus Wenäenkarjalaisten pirtissä. Karsinaan mennään
kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta
päällyslaudat karsinaan mennessä ovat pois nostettavat. Karsinassa on
aina jauhinkivi. On pirtissäkin karsinanpuoli.
Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella.
Karstamus, ksen, syyhelmäinen; syyhelmässä eli karjalaksi karstassa
oleva; venäen sanasta korosta.
Karsu, karkea haju.
Kartu, rrun, haju, kärty; tämä ja edellinen sana venäen sanasta
ugarj.
Kassikka, vähäinen tyttö.
Kasvokkaha, silmityksin.
Katsku, katku.
Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella.
Kauro, ristimänimi Gabriel; venäeksi Gavrila.
Keikari, kuvaussana, ylpeää ja veikevää miestä kuvaava. Teikari.
Keikellehtelen, dellä, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava.
Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava.
Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpeää käymistä.
Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka.
Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata hätä-äänistä laulamista.
Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista.
Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymmärtämätöintä ummikon puhetta
osoittava.
Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heittiömäistä ihmistä.
Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja
taitavaa.
Kepasen, sta, kepsakasti eli keveästi astua.
Kerus, kero, kita.
Keryn, yä, kärvenen, kärveta.
Kettunen, kuoren helmu eli kesi.
Kiekas, kkaan, kiekkerä, ketterä.
Kiero, runollinen mukaus merkitsevä kurjaa.
Kiipueli, kiipeän, vetä.
Kiiranen, outo sana.
Kiiva, kiivas.
Kilokesä, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika.
Kingottelen, tella, vääntää, pinnistää, kiskoa.
Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on tässä sääriluu.
Kipoa lyöden, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa lyövän eli
heittävän, kuin he iloissansa härän pyllyä heittävät.
Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi.
Kisko-silmä, kiskova silmä.
Kivenpuu, käsikivenpuu.
Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu.
Kohtapää, päätänsä pystyssä pitävä.
Koiliskoinen, koillinen eli idän koitto.
Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti.
Kolatsu, vehnäkakku; venäen sanasta kolatshj.
Kolo-ilma, kolkko eli kylmä ilma.
Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommendör, komentoherra,
päällikkö.
Kompottelen, tella, äänisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden
kopsamista maata vasten.
Komppakenkä, gän, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata
kenkää; siis ei pieksuja eli lapikkaita.
Kongottelen, tella, kuvaussana, ilkiön varkaista tuloa kuvaava.
Konsti, ylpeä.
Koppelo, maja, hökkeli, koju.
Koppakenkä, kengän, semmoisessa kengässä oleva, joilla saattaa koppaa
eli kipaa heittää.
Koroli, kuningas; venäen sana: korolj.
Kostintsa, Kostitsa, kyläkakku, tuomisia; venäen sana: gostintsy.
Kosto, nuttu.
Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli syötetty.
Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus.
Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja.
Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemistä.
Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus.
Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki.
Kukla, tokka, vauva, nukki; venäen sana kukla.
Kulahdan, taa, äänisana; vähän pulahtaa.
Kulakka, nyrkki; venäen sana kulakj.
Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata.
Kumasniekka, pumpulinen hame; venäen sanasta bumazshnyj.
Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku.
Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko.
Kunnar, en, kunnas, kukkula.
Kuohtelen, della, laimistaa vihansa.
Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot.
Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, äänisana, osoittava
kenkäinkopsetta käydessä.
Kurskehdin, htia, äänisana, osoittava sitä kuin karskahuttelemalla
kuivaa leipää syödään.
Kurskan, aa, äänisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta
pärskää.
Kurso, ehkäpä? kurssi, kurso on myös sama ku piilo.
Kuurin, ia, polttaa eli keittää viinaa; venäen sana kuritj.
Kuussanna, venäen sana kuschanie, ruoka.
Kuutelen, della, ehkä venäen murteellinen, sana okutatjsa, peittäytyä,
ottaa peite päällensä.
Kyen, oikeammin kyven, kypenen.
Kykkärä, vähäinen korkea paikka.
Kylkeläinen, syrjäinen.
Kyllälteen, kyllältänsä, kylliksensä.
Kyly, sauna.
Kyläjalka, kylän varassa elävä.
Kytyt, kytkyt.
Kyyttö, netkoselkä lehmä.
Kälkä, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on vähennysmuoto sanasta
kalki; katso tätä sanaa.
Kääjin vaajin, oikeastansa käännin vaaja, jolla kangas-tukkia
käännetään.
Kämärikkö, kämärä, heinettynyt maan pinta.
Käppähytän, ttää, käppään, käpsään, lyödä läpsähyttäen kättä.
Kävystelen, tellä, oikeastansa kävyskelen.
Kääpönen, oikeastansa: käkönen (käpysillä kukkuu).
Köyretyinen, kuvaussana, osoittava köyryselkää.
L.
Laajelen, lla, laatia, laain = laadin; venäen sanasta laditj.
Laakamoinen, leveä siipi; runollinen kuvaussana.
Laavon, laapoa, kävellä laapoitella.Laikan, kkaa, runollinen muutos
sanasta luikkaa, luikeasti juosta.
Laito, laitioreki.
Laitto, kurja.
Laivaan, ta, laivalla eli veneellä kulettaa.
Lakaelen, ella, lakaista.
Lakia, ruotsiksi stork, iso kurenmoinen lintu; viroksi tuonen kurki;
Servian, Albanin ja Turkin kielissä laklak sekä leklek eli legleg.
Lako-harja, aivan kuin laossa oleva tukka, runollisesti sanottu.
Laon, koa, usein lakaista.
Lapa, eli lapainen on paksu jutrukka vaatteessa eli kankaassa. Se
tulee siten, että kaksi tahi useampikin loimilankaa pujotetaan
epähuomiosta yhteen piiden väliin. Piitämä on taas semmoinen
aukkujuova, joka tulee pirran piiden lonsumisesta
aukkopaikkoihin.
Lapatan, heilua.
Lapatta, pikkuinen käsikivessä oleva lautapala, jossa kivenpuu pyörii
reijässänsä; venäen sanasta lapta.
Lapukka, kylän nimi Wenäen Karjalassa lähellä Wuokkinientä.
Laukku, laukkaaminen, nelistämällä juoksu.
Lauon, koa, päästää, avata.
Latonen, runollisesti mukailtu lempimänimi neitosille.
Lehautan, ttaa, kuvaussana, osoittava liekin kepeästi liikahtelemista.
Lehystäin, täitä, kuvaussana, osoittava huolettomasti rahjuksen tavalla
liikkumista.
Leikamoin, leijata iloisena leikitellen.
Leilatan, ttaa, kuvaussana, osoittava laulaen ja hoilaten juomista.
Leiletän, leilotan, osoittavat iloista laulelemista.
Lekun, kkua, kepeästi kiikkua.
Lekutan, ttaa, lekuttelen, tella, haukkua hiljanverkkaan lakkaamatta;
runollisesti sanottu.
Lemu, haju, löyhkä.
Lenkaan, ngata, läkähyttää.
Lepetti, ehkä paikan nimi.
Leputan, ttaa, kielasten leukain alituista liikkumista kuvaava sana.
Lerkutin, ttimen, kuvaussana, tarkoittava puheliasta kieltä.
Lerpotti, käsky eli lähettiläs sotaleiristä; ruotsiksi lägerbåd.
Lesto, liista, liuska.
Letku, runollinen muutos sanasta sotku.
Letustan, kuvaussana, osoittava pehmeän leivän pitkällistä
pureksimista.
Liikistyn, yä, alkusoinnollinen muutos sanasta lyykistyn eli
kyykistyn.
Liissova, plyyssinen, plyyssi-samettinen; venäeksi plischovoj.
Likerrän, äänisana, kuvaava sävysällä äänellä laulelemista.
Linki, jaloiltansa hervotoin.
Linkki, sukkela, kerkeä.
Listin lastin, aivan kuin lastatut yhteen joukkoon; runollisesti sanottu.
Litsa, naama; venäen sana litso.
Liukkuinen, runollinen muutos sanasta laukkuinen.
Liuvoin, koimen, suksi, liukumisen kapineeksi runollisesti kuvattu.
Liuvotan, ttaa, saattaa liukumaan.
Livahka, hkan, sileä.
Loju, lokkien eli kajavain huuto.
Loumaja, outo sana.
Luikerrettelen, tella, luikeroittelen, luikulla soitella.
Luojut, uen, hylkiminen, halveksiminen.
Luosku, portto.
Lupsotan, ttaa, haukkua harvaan.
Luskon, oa, puuhata, hommata.
Luukontti, luu-rankale.
Lynsyttelen, tellä, lynsytän, ttää, lynsin, lynsiä, matalajalkaisen
hiiren juoksua osoittavia kuvaussanoja.
Lypsi, in, lypsy.
Lyykyttelen, tellä, lypsää kyykyllänsä.
Lyykytän, ttää, lyytän, ttää, juosta kyykyttää.
Lyyrään, tä, kuvaussana, osoittava ilon tekoa.
Läkkäs, läkkö, lähtekääpä.
Lätky, kuvaussana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta sotku.
Läyli, vaikea mieli.
Löpinä, äänisana, osoittava alituista lätsyttämistä.
M.
Maatajalka, maata juokseva jalka.
Maherolehmä, maho.
Mahin, ia, mädätä, ummehtua, maheutua.
Maailmanlautta, portto.
Mairisa, suositteleva.
Malina, venäen sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka.
Malkin, lkkia, marssia, astua.
Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys.
Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli
mantereen haltian asunto.
Matikkalehmä, mahikki, usein mahona oleva.
Melki, melkein.
Melki-arvoinen, melkeä arvoinen.
Meronen, pieni meri.
Miekotsen, kota, varustautua miekoilla.
Mieli-pää, oikeammin mieli päähän.
Mii1o, rakas; venäen sanasta milyj.
Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkitystä vailla oleva.
Molotsi, pikku poika; venäen sanasta molodetsj.
Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkivää makaajata osoittava huvaussana.
Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava.
Muitsin, ia, venäen sanasta mytjsja, peseytyä.
Mullinen, härkä.
Muakas, kkaan, mutainen.
Murrallan, ltaa, temmata.
Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wenäen Karjalan sanasta muurnis,
nurjapuolinen.
Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri
murteissa värd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog.
Mykätän, ttää, mäkättää niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota
kutsutaan vanhaksi piiaksi.
Mynstäri, luostari; venäen sanasta monastyrj.
Mäjellän, ltää, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana.
Mässä, mässäksi = rikki, möyhyksi.
Määjellän, ltää, oikeastansa vähennysmuoto sanasta määkiä, samoin
kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua.
Määjintä, määkiminen, huonolla äänellä laulaminen.
N.
Naapottelen, tella, kuormillisena eli kohtuisena kävelemistä viittaava
kuvaussana.
Naljasilmä, isosilmäinen.
Nalkkisilmä, tuikeasilmäinen.
Nallikka, miehistymätöintä ja keskenkasvuista poikaa osoittava
kuvaussana.
Narttu, imisä koira; osoittaa tässä lauseessa äpärälasta.
Nasa, poikanassukka; pilkkanimi pojille.
Nillikka, runollinen muutos sanasta nallikka; katso sitä.
Nirttu, runollinen muutos sanasta narttu; katso sitä.
Nokka, nokkela, tarkka.
Nokkelo-nenä, jolla on pikkuinen nokka.
Noriperä, nori on sama ku notko, jonka putouksissa vesi norisee.
Noronaama, noro on tässä = naarmu, juova, karttu, rytty.
Notkustelen, tella, notkutella.
Nukkerehdan, htaa, itkeä nujertaa.
Nuohkija, nyhkijä.
Nuorinen, ehkä metsäeläinten poikia osoittava.
Nuottue, nuottakunta.
Nurskun, kua, ilomieltä osoittava kuvaussana.
Närkäsen, stä, närhen ääntä matkiva äänisana.
Näsäpää, nätisti eli kauniisti laitettu pää.
Nästyrä, nystyrä.
Nästäelen, ellä, laittaa nästisti ja soreasti.
O.
Oastan, taa, läkäyttää siikaisilla, okailla, vihneillä.
Oettelen, tella, niellä; runollinen kuvaussana.
Ojamykrä, mykrä on muissa murteissa myyrä.
Olkikoppoli, olkimaja.
Olotan, ttaa, työntää, saattaa; sanasta olkenen, oleta = kulkea.
Opittelen, tella, käydä katsomassa.
Oranen, naskali.
Oro, uroisa eli oroisa sika, karju; tässä herjaussanana.
Ostopaksi, erillensä; venäen sanasta vy otstanku.
Ounahuulla, ounahuudella, viisaudella.
P.
Paakistuu, ua, paatua, kovettua paakuksi, juuttua kiini.
Pajattaa, laulaa Wenäen lauluja, karjalaksi pajuja, venäen sanasta
poju.
Paikari, kuvausnimitys.
Pajupuro, puro on sama ku oja.
Pakaelen, ella, puhua, pakista, haastaa, kertoa, jutella, tarinoita
välistä.
Pakla, paula.
Pakon perästä, väkisin, väkivoimalla.
Palja, palakainen, venäen-uskolaisen vaimon ristimänimi Palagea.
Palkon, oa, ottaa palkkalaiseksensa, palkata.Paperran, rtaa, jäniksen
papatosta matkiva sana.
Pantahainen, pannahainen; pannaan eli kirkonkiroukseen pantu.
Passipo, kiitoksia; venäen sanasta spasibo.
Patsas, aan, pirtin patsas; Wenäen Karjalaisten sekä Suomenkin
puolella, Ilomantsissa ja Wiipurin läänin itäsyrjässä asuvaisten
kreikan uskoisten Karjalaisten pirtissä kiukaan kulmaan liitetty
patsas, josta menee kaksi orsiksi nimitettyä lautaa, toinen
peräseinään ja toinen sivuseinään.
Pella, pellavas.
Pelonainen, kapalovaate; venäen sanasta pelena.
Perinä, polsteri; venäen sanasta perina.
Peros, ksen, perattu huhta.
Pertti = pirtti, ei sanasta pere, mutta Litvankielisestä sanasta
pirktis, sauna, tekosanasta pirsti, pestä.
Pettäjäiset, kirnun pettäjäiset, maistiksi otettu voi kirnusta.
Piepotus, ksen, kuvaussana, pienen linnun tapaista ääntä kuvaileva.
Pillamus, ksen, pillaus, turmeleminen.
Pilonen, runollinen muutos sanasta polonen.
Pintahainen, runollinen muutos sanasta pantahainen; katso sitä.
Pinteli, päänauha; ruotsin sanasta bindel.
Pirpanen, kaarnan roso.
Pintyn, mustua pinnalta.
Piuskan, aa, hiljaista ääntelemistä osoittava kuvaussana.
Pohrotsa, Jumalan äiti; venäen sanasta Bogorodetsj.
Poikaruitukka, laiha, pitkä poika roiskale.
Poimuhelma, poimehelma.
Pokosta, kirkonkylä; venäen sana: pogostj.
Perun, ua, parkaa.
Poste, een, vuode; venäen sanasta postelja.
Potsalkka, nappi; venäen murteellinen sana.
Potsanen, outo sana.
Potso, porsas.
Proitin, tia, lähteä; venäen sanasta proiti.
Prokko, venäenuskolaisten ristimänimi Prokofei.
Propatinut, kuollut; venäen sanasta propadatj.
Puiperran, rtaa, piiperrän.
Puiroa, semmoinen raivaamatoin kohta metsässä, josta on hakattu
puita.
Puitukka, kan, hoikkaa ja heikkoa miestä merkitsevä kuvaussana.
Pullosuu, pulloturpa, törösuu.
Pulputin, ttimen, putellista pulputtaen juokseva aine.
Punelen, ella, punoa.
Punttaan, tata, puuhun kiinittämistä merkitsevä kuvaussana.
Puolenen, leta, vähetä.
Purjepuu, masto purjeveneessä.
Puraksihen, purkautua; oikeastansa verbum reflexivum puraksiin,
puraksiita; muutoin kelvotoin sana.
Purtu, rrun, matkahevoisten lepopaikka purtovälin ajettua.
Putsi, putsinen, tynnöri; venäen sana: botschka.
Puuhkova, höyhenillä täytetty, höyheninen; venäeksi puhovyj.
Pyllinen, talon nimi.
Pyllöttelen, tellä, kuvaussana, pyllyisihinsä kumartuen juoda yli
astiasta.
Pynttään, ntätä, lyödä, päntätä selkään.
Pyypöttelen, tellä, matkia pyyn viheltämistä.
Pyy'än, pyykää, paukkaa.
Pyöräpöytä, pyöreä pöytä.
Päivätsi, päiväkestit.
Pähkämä, pähkinä.
Pällähys, ksen, pälläre, kuvaussana, paksuja päänalaisia osoittava,
joiden päälle pällähdellä kelpaa.
Pärskän, ää, roiskua, pirskaa.
Pääkontti, pääluu.
Pääpönttä, pääluu; pönttöön runollisesti verrattu.
Päätnitsä, perjantai; venäen sana: pjatnitsa.
Pökötti-leipä, petäjäinen.
Pölötän, ttää, härän möläjämistä alkusoinnollisesti osoittava
kuvaussana.
Pömy, jyry, jyräkkä, pöminä.
R.
Rahnikoin, ta, letittää pistelemällä, niinkuin ruoskan siima tehdään.
Rahvon, oa, oikeammin rahoa, kihlata rahoilla.
Rantsukka, juoppo; ruotsalaisesta sanasta rant; halpa mies.
Rastan, taa, oikeammin raastaa.
Raukottelen, tella, surkutella, sanoa raukaksi.
Reili, viekoitus, viettelys, paha tuuma.
Reilittelen, tella, itkeä rillittää; alkusoinnollisesti mukailtu
kuvaussana.
Reilotan, ttaa, ylpeää tuloa tarkoittava kuvaussana.
Reista, viehätys, viekoitus, puuha; ruotsalaisesta sanasta fresta.
Reminä, oikeammin räminä.
Remullinen, riemullinen.
Rensun, ua, reen ratisemista ja lensumista ajettaessa merkitsevä
kuvaussana.
Repistyn, yä, rimpisuohon uppoamista osoittava kuvaussana.
Repukka, leikillinen pilkkanimitys.
Reuhunto, nnon, reuhaaminen, toran jyry.
Reyt, rekyen, reki; pienennysmuoto siitä.
Rieho eli riehko, kahden nurkkauksen väli lappa-aidassa, johon
aidakset pannaan päät ristiin nurkittain.
Rieppu, nauriista tehty juoma; venäen sanasta rypa.
Rievä rihma, lievä rihrna.
Rikuttelen, tella, lyhyesti äännellen ammua eli hirnua.
Rimajan, ta, käreästi ääntelemistä kuvaava äänisana.
Rintataarissa, rintatoveri, vieruskumppali; venäen sanasta:
tovarisch.
Ripistyn, yä, pirskua, roiskua.
Ripitän, ttää, rivakkata juoksua osoittava kuvaussana.
Ripsan, saa, hiljaista ja terävääänistä rapsamista kuvaava äänisana.
Ripukkä, riippuva koristus.
Ritunen, heikko.
Riuskuttelen, tella, käen kukkumista runollisesti nimittävä äänisana.
Rokosina, niinimatto; venäeksi rogozhina.
Ruinaan, nata, ahneesti syödä; alkusoinnollinen kuvaussana.
Rumentsainen, punotin, poskien punaus-aine; venäeksi rumjantsy.
Ruotiruoka, ruotivaivaisen ruoka.
Rupalöttö, tön, löttö on matala varretoin virsu; rupalöttö, rupainen,
likainen, murainen löttö.
Rutjaan, ta, pilata, sotkea.
Ryytti, tin, paikan nimi.
Rätsinä, pitkä vaimonpuolen paita.Räyähytän, ttää, rämähyttää,
rävähyttää.
Rääkistyn, yä, alkusoinnollinen toisinto sanasta lääkistyä, polviansa
levittäen kyykistyä.
Römä, ryminä, melske, jyry.
S.
Saarapää, haarapää, kaksinhaarainen pää.
Saaronen, saari.
Saatattelen, tella, saatella, tuotella.Saavanen, outo Wenäen Karjalan
sana.
Salvon, men, salvan, men.
Sanki, gin, ohut kakkara.
Sapakka, koira; venäeksi sobaka.
Sasen, syli; venäeksi sazhenj.
Satatan, ttaa, kipeästi koskettaa, haavoittaa, loukata.
Seinimä, seinämä, seinä.
Seitset, runollinen muutos sanasta suitset.
Seitso, joku verkon laji.
Siidän, tää, siintää, näyttää siniseltä, niinkuin kaikki paikat pitkän
matkan päästä katsottaissa.
Siipipuonna, siipipuolena.
Siitalo, pitkä viipale.
Sikko, nen, sisko, sisar.Sima, herana juokseva puhtain osa mehiläisen
medessä eli hunajassa; saksan sanasta: Honig-seim = ruotsiksi:
jungfruhoning.
Sinikkö, sininen, entinen sininen (viiden ruplan) seteli.
Sinnän, ntää, sinertää; katso siidän.
Sipakka, sipale, hätärä, huijennut.
Sirkkasorkka, kan, sirokenkäistä osoittava kuvaussana.
Sivennän, ntää, sieventää.
Siveri, outo sana.
Sopaelen, ella, myytistellä, supostella.
Sorokka, tyttöjen korea silkkinen pääkapine; venäeksi soroka.
Soritsen, ita, soristaa.
Sorkale, een, sorean hutjakkaa poikamiestä kuvaava kuvaussana.
Sorkehdin, htia, verkallensa sorkkia, soreasti astua.
Sosle, een, hyyhmä,
jäähyyhmä.
Suihtu, suitsu, liekki. Tässä uudessa Kantelettaressa väärin saanut
muodon: suihtui.
Suitsin, ia, kuvaussana, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla
kuvaava.
Sukimojansa, sukimiansa; siis sanasta sukia.
Sulkan, kkaa, äänisana, matkiva sukkulaisen ääntä kutoessa.
Suolin, ia, ottaa pois suolet eli sisälmykset.
Suovatta, tan, lauvantai; venäen sanasta: subota.
Supostelen, tella, kuvaussana, suutansa mytistellä.
Suppu, pun, soppi.
Surtsin, ia, äänisana, roiskua.
Suukin, kkia, suun pieksämistä alkusoinnollisella sanalla runollisesti
osoittava kuvaussana.
Suullitan, ttaa, suuttaa.
Suuru, sora; venäen sanasta sorj.
Suutimatoin, sallimatoin; venäen sanasta suditj, tuomita, määrätä.
Suutu, dun, oikeus; venäen sanasta sudj; josta suutu-herra =
oikeusherra.
Suuvero, atria; karjalaksi: ruokavero; katso muuvero.
Sällö, kumppali; Wiron kielestä Karjalaan tullut saksan sana Gesell.
Säteri, satiini; mukalaisesta sanasta satin.
T.
Taaria, venäen uskoisen vaimonpuolen ristimänimi Daija.
Takatarhilo, katso tarhilo.
Talkatasku, runollinen muutos sanasta tilkatasku, paikkalakkari.
Talvitakku, kun, talvitakussansa oleva.
Tarhilo, tarhina, vanhan Kantelettaren III osan sivu 290, outo Wenäen
Karjalan sana; katso takatarhilo.
Tavolna, kyllä; venäeksi dovoljno.
Tehterinen, outo sana.
Telikkä, kä, talikko; Ylä-Hämeen murteella; sama ku tadikko, tadehanko,
sontahanko.
Teloitan, ttaa, teloilla varustaa.
Tengollinen, rahan arvoinen; venäen sanasta dengi.
Tero, venäen-uskoisen miehen nimi Terentius.
Tervapartsa, tervanahturi.
Tiepottelen, tella, keppelästi, keveästi käymistä merkitsevä kuvaussana.
Tieto-liukkunen, liukkunen on runollinen muutos sanasta laukkunen,
pikkuinen laukku.
Tiiperrehdän, htää, alkusoinnollinen muutos äänisanasta piiperrehtää.
Tiiru, alkusoinnollinen muutos ruotsin sanasta: spira, raakapuu.
Tiivi, sievä, vakainen, tanea.
Tiski, oikeammin, tiiski, ruokavati. Wanhasta Ala-Saksan sanasta: Disk.
Tolppa, pan, 12 killinkiä.
Tomia, runsas.
Tomu, tomina, jyske.
Tukkoelen, ella, tukkuun panna.
Tulen lautta, portto.
Tullukka, kuvaussana sanasta tullo; siis pienenläntä tuhmanainen.
Tupsu, oikeammin tupru, pölly.
Turjottelen, tella, viskoa.
Turkka, turkanen; kiroussana.
Turnus, ksen, turiseva ja kunnottoman näköinen mies, ruhnus.
Tuuteri, Tuuterin suomalainen kirkko ja seurakunta Inkerinmaalla
Pietarista etelään päin.
Tuurukka, hajatukkaista osoittava kuvaussana.
Typytän, ttää, kuvaussana, osoittava lyhytvartisella piipun typykällä
tupakoimista.
Tyssäelen, ellä, leikata poikki, typistää.
Työkkönen, pienennysmuolo sanasta: työ.
Työnnän, ntää, lähettää; Itä-Karjalassa ja Wenäen Karjalassa sitä
merkitsevä.
U.
Uikari, vanhaa uikkavata ukkoa osoittava kuvaussana.
Ulas-vesi, oikeammin kulasvesi, uhkuvesi, tulvavesi, ouruvesi.
Umpilausehinen, ummikko.
Umpiputki, ummessa oleva putki; kanuunaa ja pyssyä tässä sillä
lailla runollisesti verrataan.
Unta, untelo.
Uudin, timen, koholle sängyn yli sääskien ja kärpäisten pois
estämiseksi ripustettu liinapeite.
Uusi linna, Novgorodin kaupunki Wenäellä.
W.
Vaahtokuu, helmikuu.
Vaalasti, kihlakuuta; venäen sanasta: volostj.
Vaara, metsäinen vuori,
mäki.
Vaassa, erilaatuinen venäläisten kalja; venäeksi kvasj.
Vaikutan, ttaa, valittaa.
Vailehdin, htia, oikeastansa vaellehdin, vaellella, sanasta vaeltaa.
Vaimala, oikeastansa vaivala.
Vainotie, sota on karjalaksi vaino, venäen sanasta voina; vainotie
siis on sotaretki.
Vaklo, runollinen muutos sanasta vikla, eräs soilla olostava lintu.
Valanne, vuoren kohta, josta valaa eli valuu vettä.
Valju, kurja.
Valjuttelen, tella, lepoittaa.
Vallalteen, vallaltansa, mielin määrin.
Valmenen, meta, valmistaa.
Vanttera, oikeastansa vantera, tukeva, tanakka.
Varpapuu, raaka purjeessa.
Varrin, timen, mitätöin sana.
Varski, riski, rivakka.
Vastakoivu, koivu, josta otetaan kylpyvastoja eli kylpyvihtoja.
Vehnä-kolatsu, kolatsu, vehnä-kakkara; venäen sanasta: kolatschj.
Veito, don, veikko, veijo, vello, vellyt, veloinen, vähennysmuotoja
sanasta: veli.
Vetkaan, ta, viskata huolettomasti tahi varoittelematta.
Vetre, een, herkkä, notkea.
Viena, Dvinanjoki pohjois-Wenäellä, josta Wienan linna, Arhangelsk ja
Wienan meri, Walkea meri.
Vienopäiväinen, surkuteltava.
Vieriskumppali, vieruskumppali.Vierrinhanko, ngon, viertohanko.
Vietra, ämpäri; venäen sana vedro.
Vihkuri, vihko.
Viipula, viipale, viilu, pitkä palainen.
Viitisen, itä, oikeammin viititsen; katso sen paikan toisintoa
vanhassa Kantelettaressa; runollinen muutos sanasta: vaatitseita =
vaatettautua, pukeutua vaatteisihinsa.
Viivikkö, kön, viita, vitsikko, lehto.
Vipasen, sta, nykäistä, hipaista, koskea sukkelasti.
Villovarsa, hienokarvainen varsa.
Vilkka, kan, vilkas.
Viltti, parkitusta nahasta tehty kuormareen peite.
Vingottelen, tella, juoda niin että vinkuu.
Virhu, alkusoinnollisesti tehty runollinen muutos sanasta: karhu.
Virsin, iä, laulaa, laulella.
Vitelen, dellä, vitistän, stää, sukkelaa kulkemista tarkoittava
kuvaussana.
Voikkonen, voisiruinen, vähän voita.
Vollotan, ttaa, kuvaussana, lypsää lutustaa.
Volmari, lienee Liivinmaalla olevan kaupungin nimi.
Vuiskaan, ta, outo Wenäen Karjalan sana.
Vuodun, tua, menehtyä.
Vuollattelen, tella, virua, venytellätä.
Vuolova, vuolas.
Vyökkeleksen, leitä, kuvaussana, äännellen ylös pyrkimistä osoittava.
Vyörehdin, htiä, vierehtiä, kuleksia, liikkua, kävellä.
Väikerrehdän, htää, vaikeroita.
Välkyttelen, tellä, välkkyä yhä, välähdellä, vilahdella.
Vänkärä, oikeastansa väkkärä.
Värkki, kin, katso väärti.
Västärä, puu-ikkuna; varmaankin ruotsin sanasta: fönster.
Väännittelen, tellä, väännellä; runomitan vuoksi nelitavuisena.
Väärti-morsian, väärti-vaimo, portto, huora.
Väärälten, väärällänsä.
Vörsti, ruhtinas (pilkalla); ruotsin sanasta: förste.
Y.
Ympynen, sen, impi, neito.
Ymmärkki, ymmyriaistä taivaslakea runollisesti nimittävä sana.
Ä.
Äyöttelen, tellä, huudella äyäy.
Äkin, äkisti, sukkelasti, sievästi.