ONDREI GAURIILOVITŠ.
(Larin Kyösti.)
Pois t'iel työ burlakat! Blitš da blitš,
täs itše Ondrei Gauriilovitš
t'elegöis omis ajaa, lendää hiekka,
häi paras Karjalan bariššiekka,
häi ruhtin rubl'an da kukkaron —
hyvä, n'eyrä da viizas, ah, viizas on!
Häin ostaa, vaihtaa da myöv, oh, myöv.
da revon nahkois liikkuu da syöv,
hehei, pod'igosudaa, väl'is ven'aks iändää,
da silmiä išköö da muurn'in kiändää,
hänel korgo kazvaa da kauppa käy —
vain ylvästystä ei liigua näy!
Häin on pejuun'i, biegloi kerrassah,
itše d'iegari kaikis d'ieloissah,
on kolme taluo jo okajannoil,
da suadavie kaikil muailman rannoil,
da tarkkako ois, kitšakehtaja, — ei!
Häin liijat vain end'izih liigoih vei!
Häin Ser makses bohatan mutšoin toi
da Koštja jo post'elil piehtaroi,
da tämä se perii koit, konnut, mannut —
da parahat ongi jo bankkih pannut —
da ukon poiga se poigane lie,
da kuldakiesit ne händä vie!
Da ukol Saimat jo kymmenet,
da hyvin käyväh ne kauppazet,
häi Piit'erih kalua, linduo kuskuav,
da tyhjiä ei kanna häi ažeis tuskua,
da yhtä hyvä on Piit'erin mies
kuin omangi muan uroh kugat'ies!
Vain paha kölli sai main'ittšemah:
itše Gruunuo petti häin kaupoissah.
No, häinbä herrat könäkse juotti,
da kirikköh uuvet kellot tuotti,
da obrazat, kai, da oo-hehehei,
on end'istä parembi häin, Ondrei!
Kai synnit häi papil kuit'ikse sai,
da pyhät päivät häi muistaa kai,
da kirikös kulgoo da tuohkusen ostaa…
Da joga mies hänel hattuo nostaa,
kui nenga t'elegäs, blitš da blitš,
tua ajaa Ondrei Gauriilovitš!