SYNNYNDÄMUAL.
(Paavo Cajander: Maljan esitys isänmaalle.)
Yks voima se rinnas on sammumatoin,
se auttaja tuskas da painos.
Se tuttava ongo vain tundematoin?
Vain mieldä se polttaa ainos.
Ukoniškunna rinnan se suav palamah,
se taivahas tulluh on, huastellah,
da synnyndämua sen on n'imi!
Se ainavo sana se synnyndämuan
vei tuattozet kuoleman t'eilgi,
vei keskeh tuskan da turmazen suan,
da siit elo, valgevus meilgi!
Da rauhan tois rakas, kal'l'is se on,
mi kautta yön, kiven, kal'l'ivon
vabahuoh lavun armahan näyttää!
Da nenga olgah, oi, ainos täs muas,
muga tuogah se uskuo uutta,
da induo uutta, kui turmazet tuas
uutt' uhkatah onnettomuutta!
Da kuolla ni konza ei mua tämä sua!
Eläkkäh, ylekkäh tämä ainavo mua!
Eläkkäh oma armahin Suomi!