W. 1840.
Uusia virsiä, kirkossa ja kotona veisattavia (tutkinto); Pilvien suuruudesta; Maan viljelijöille. Sateen paljoudesta; Liikkuvista pyhistä; Tammik. — Muuan sana Mehiläiselle; Helmi- ja Maalisk. — Kärsiväisyys; Wakuus; Arabian sanalaskuja; Ihmisen ikä; Muutama sana soiden viljelijöille; Toukok. — Humalikoista; Kesäkuulta.
Ilman näitä näin eritellen mainituita aineita on joka toinen arkki Mehiläisestä historia-lukua, nimittäin: vuosikerroissa 1836 ja 1837 yhteistä ihmissukukunnan historiata alkuajoista ruveten ja 400 vuotta lähelle Wapahtajan syntymätä ulottuen; vuosikerrassa 1839 Suomen historiata, alkuajoista näihin nykysiin asti; ja 1840 Wenäjän historiata alkuajoista 1500-vuosilukuun Kr.s.j.
Humalikoista.
Humalikko on parempi keväillä, kun syksyllä istuttaa. Maa lannoitetaan ja löyhistetään kyynärän syvälle. Kiviseka maa on soveliaisin. Istukkaiksi valitaan yksivuotiset, isot, valkiat juuret, korttelin pituiset, kolmella eli neljällä silmukalla. Wanhemmat ja mustemmat juuret eivät kelpaa ja pahentuneet paikat niistä muuten kelpaavistaki istukasjuurista pitää ennen istuttamista pois leikattaman. Sitte pidetään taimet ruohoista puhtaana ja havotetaan. Joka toinen vuosi lannoitetaan sitä siansonnalla, havot otetaan pois lannoitusajaksi ja pannaan sitte jälle paikallensa. Joka seitsemännellä vuodella istutettakoon humalikko uuteen soveliaasen paikkaan.
Tynnyrin alasta maata humalikkona saadaan hyvinä vuosina 70 leiviskää kuivia humaloita. Istukasjuuria saadaan köynnöksestä (humalavarresta), jos taivutetaan maahan ja peitetään mullalla, paitsi latva, joka jätetään kasvamaan. Semmoisesta köynnöksestä uloskasvaa usiampia istukasjuuria.
Lehdet ja liikanaiset hyötövesat pitää sitä myöten kun ilmautuvat alapuolelta köynnöstä pois nykittämän, josta humala kasvaa paremmin. Nuoret köynnökset sidotaan oljilla seipäisiin.
Uutta humalikkoa laittaissa jaetaan maa esinnä pienihin neliskulma aloihin, puolenkolmatta kyynärää jokainen kesketse. Jokaisen neliskulman keskelle pistetään seiväs ja 7 eli 8 istukasta pannaan ympäritse, noin korttelin verran seipäästä ulos, 5 tuumaa syvältä maan sisään ja itusilmukat ylöspäin. Joka syksy pitää istukaspesille uutta lantaa laitettaman, joka muokataan sisään maahan ja joka kevä luodaan talvinen multa juurilta, koska myös liikanaiset hyödökset poisotetaan, ja sia täytetään uudella mullalla. Humalikko taitaan myös leikkauksiin jakaa, joka leikkaus 2 kyynärän levyinen. Seipäät pannaan keskelle ja istukkaat laitoihin, päät seivästä käsin, vinoon.
Kun lehdet alkavat kellistyä ja humalatappo näkyä entistään harvemmalta, sillon on aika ruveta pätkimään humaloita. Pätkintä toimitetaan kuivassa ilmassa ulkona taikka haasioitaan (routotaan) humalaköynnökset, kun herneet, vaan katoksen alle ja kuivalla säällä. Sitte taitaan välitöiksi koska tahansa humalat pätkiä.
Kymmenen vuoden sisässä antaa humala tavallisesti 3 hyvää vuotta, 3 kehnoa ja 4 keskikertaista.
Köynnöksistä taitaan hampun tavalla liotettuna ja laitettuna saada hyvää ja lujaa kangasta. Waan ne ei syksyssä kerkiä liota, jonka tähden pitää kedolle talven alle jättää.
* * * * *
Usiammista syistä, ja erinomattain sen tähden, ettei ole saanut tarpeeksi lukijoita eli muita ostajia, tulee Mehiläinen tällä kuun-osalla lopettamaan työnsä ja toimensa. Sen, joka paheksu tätä kesken lopettamista, soisimma itsensä rupeevan jotain sanomalehtiä toimittamaan, ja ilman omaa työtä, huolta ja vaivaansa vielä päälliseksi saaman omista varoistansa maksaa 300 ruplaa vuodelta, jota ottajain kautta ei saada palkituksi. Niin on se tänä vuonna Mehiläisen kanssa ollut. — Ne, jotka ovat pyytäneet tämän vuoden Mehiläistä ja edeltä maksaneet koko vuosikerrasta, saavat tulevana syksynä eli talvena loppupuolen Wenäjän historiasta palkinnoksi, joka heille tulee postin kautta lähetettäväksi eli, joille niin paremmin sopii, Helsingistä saatavaksi.
Lopuksi kiitämmä niitä, jotka lähettävillä kirjotuksillansa eli muulla toimella ovat Mehiläistä autelleet. Mitä tulleista kirjotuksista ei ole sihen sopinut, koemma jollain muulla tavalla vasta präntätyksi saada. Myös on velvollisuutemme tiedoksi antaa, että 1837 vuosikerran historia-osa on provasti Pietari Tikleeni vainajalta toimitettu; Suomen historia, 1839 vuosikerrassa, Akademian oppilaiselta Johan Fredrikki Kajaanilta; ja Wenäjän historia tässä vuosikerrassa kappalaiselta Wesilahdessa, Gustavi Tikleeniltä.
Helsingistä 31 p. Toukokuussa 1840.
Elias Lönnrot.