ÄIDIN HAUDALLA
Ema haual
Olen mieron orpolapsi, koito ilman kannen alla, ei ole armon antajata, eikä pään silittäjätä, tuima tuuli armahteli, päivän paiste pään silitti.
Pidot päätyi, juhlat joutui, toiset kulki kaupunkihin, luokse tuttujen torilla. Minä minne mieron lapsi, kuhun astun angervoinen?
Astun haudalle emoni, kalmistohon kantajani, itkuhuivinen pivossa, huoliraidat huivisessa. »Nouse, nouse, äityeni, neuvomahan nurmen alta, valmistele vakkaseni, kiinnitä kapiokirstu!»
Emo haudasta havasi:
»Tytär, lieto lintuseni, matalainen marjueni! En voi nousta nurmen alta, koivu kasvoi kaulalleni, silmille kukat siniset, kulmilleni kulleroiset.»
»Nouse, nouse, äityeni! Tuon Virusta viikattehen, niitän nurmet kummun päältä, heinät katkon haudan päältä, silmiltä kukat siniset, kulmiltasi kulleroiset.»
»Tytär nuori! en voi nousta, mull' on suussa mullan tuntu, rinnassani ristin tuntu, käsissäni kalman tuntu.
»Nouse, nouse, äityeni! Vien Viruhun vihtomahan, saatan Suomen saunasehen, suusta huuhdon mullan tunnun, käsistäsi kalman tunnun.»
»Tytär nuori! en voi nousta, mull' on kolme kaitsijata: pieluksissa Tuonen poika, tyttö Tuonen jalkapäässä, välill' itse vanha Tuoni. Pyydä haavalta hameita, leppäpuulta linnikoita»
Mailma sua suojatkohon, armas Luoja auttakohon!