MEIDÄNAIKUINEN SATU
Meie aja muinasjutt
Läpi lumen tiemme kulki, tumman taivaan pilvet sulki.
Mikä siintää halki yön? ne on kodin metsäsalot, metsän takaa tutut talot, uni jälkeen päivätyön.
Tuulenhenki havahti.
Kuulkaa, mikä yöstä räikkyi:
talven vaitiolo säikkyi,
sydämessä vavahti.
Kuka itkee, lohduton?
Monin kerroin huuto kaikuu,
yli kotirajan raikuu;
satu synkeä se on.
Sydämessä värähti,
läpi luun ja lihan tuikkas.
Joku mustaan yöhön huikkas,
joku nauruun pärähti.
Kauan älä kuuntele! Kiihko kouristuttaa rintaa, oman maasi poljet pintaa, oma kotis onpi se!
Läpi lumen tiemme kulki, tumman taivaan pilvet sulki.