SYDÄNTALVEN YÖ
Südatalve-öö
Verkkaan vierivät, soutavat taivaalla pilvet, hiljaa huojuvi puu, hopeaa hohtavi kuu. Taivaan kannella tuikkii tuhannet liekkivät tähdet, yltä ympäri maan, vait'olo valvovi vaan. Silminkantamiin saakka säihkyvi lumi, aallot on antauneet, vaiti on vihaiset veet. Kalamies ammoin mutaiset verkkovajansa jätti, harvoin miehenpä näin, painuvan avantoon päin. Vilkkuvat kirkasna kaukaisten kylien myöhäiset tulet, vastahan heijastaa luminen, uninen maa. Kaukaa kaikuva ilma koirien haukunnan kantaa, harvaan, hiljakseen, kilisee kulkuset reen. Aikojen katoovaisuutta tornista kumeain soinnuin kello vaskinen lyö, vaiti on sydänyö.