ALKULAUSE
Tässä niinkun ensimmäisessäkin osassa painetut sadut ja tarinat ovat maamme tienoilla kansan suusta kerätyt ja Suomalaisen omaan kertomus-tapaan puhutut. Ainoastansa tarinoiden ulkonainen asu ja jär'estys lienee hiukan jossakussa toimittajan kautta muodostunut, vaikk'ei sentähden luonnostansa muuttunut; sillä kaikki kansansuisen kertomuksen omituisuudet on kaikella mokomin ko'etettu toimittaessa tarkkaan säilytellä.
Jos tarinat alkuudesta olisivat selvään ja ehyesti haastetut sekä sen mukaan sitte kerätessä tarkoin kirjoitetut, sopisi heidät semmoisinaan kentiesi painattaakin; vaan semmoinen ei ole asian jälki. Milloin ovat tarinat alkuansa vaellinaisina kerätyt ja virheellisesti sekä vi'allisesti kirjoitetut, eivätkä semmoisinaan ole päteviä, vaan sietävät tarpeellista korjuuta. — Milloin taas on yhtä tarinaa useammasta paikasta kirjoiteltu, vähäisen eri tavalla kustakin; ja missä kertomuksessa on tarinan alku, missä loppu, missä mikin puoli ehyempi ja somempi; toisista paikoin ei ole kun vähäisen tarinan katkelmaa vaan saatukaan. Näitä puutteellisia kertomuksia on toimittaessa täytynyt parsiella ja toisinansa, missä sen asia on vaatinut, useampaa toisintoa ja tarinan loh'elmaa sovitella toiseensa, toisinansa taas jotakuta liikapaikkaa tarinasta hyl'ätä. Tämä tämmöinen sovittelu ja järestäminen on ollut toimittajan pää-ko'e ja tarkoitus, missä lienee hän onnistunut, missä ei. Jos sitä vastaan toisinnot enemmän ovat eronneet toisistansa, olemme ne toistensa rinnalla kertoneet, vaikka heissä kertomuksen pää-juoni olisikin yksi; niin saapi siitä nähdä, miten samaa tarinaa eri tienoin aina eri tavalla puhutahan.
Mikäli tilaisuutta on ollut, olemme siinä sivussa muidenkin kansojen satukokouksia tutkineet ja missä vaan yhdenlaatuisia kertomuksia on löytynyt, ne aina vastaavaan suomalaiseen tarinaan verranneet. Nämä kunkin tarinan alkuun liitetyt vertaelmat näyttävät monenkin tarinan olevan lavealta maailmassa tunnetun ja useammallekin kansalle yhteisen; vaan elköön siitä syystä kukaan sentähden epäelkö tässä kerrottuiden tarinoiden todenperäistä suomalaisuutta. Ken erityisten kansojen synnyttämiä tarinoita aikansa tarkkuudella tutkii ja keskenänsä vertaelee, on kyllä havaitseva heissä jotakuta yhteyttä ja heimolaisuutta, vaan eroittaa myös hyvästi kunkin kansan omituiset kertomukset muista vierahista. Niin tapaa hän esimerkiksi Suomalaisilla ja Turjalaisilla useinkin taikka kohdastaan yhtäpitäviä eli joksensa toisiinsa vivahtavia tarinoita, vaan keksii heissä myös tähdellisen eroituksen; sillä peräksi pantu aine ja ajatus kyllä ovat alkuansa Suomalaisille sekä Turjalaisille yhteiset, mutta kumpikin kansa on ne omituisella tavallansa oivaltanut ja niistä miettimät ja rakentamat tarinansa kansallisen luonteensa ja taipumuksensa mukaan muodostanut. Puheeksi tulleilla kansoilla tosin on kansakäymistä ollut keskenänsä, varsinkin muinoisempina aikoina, ja monikin tahtoisi kentiesi tämän päähän syyttää koko heidän tarinoitensa yhtäpitävyyttä; mutta mainittu heimolaisuus tarinoiden suhteen on useinkin yhtä suuri kun ei suurempi vielä etäisempien kansojen välillä. Kun muka joku Karjalan periltä eli Vienanmeren ranteilta kerätty Suomalainen tarina tavataan pääjuonensa ja koko sisällisen rakennuksensa suhteen yhdenlaisena esimerkiksi Arapialaisilla ja Valakkialaisilla, niin eihän tätä enää käy keskenäisen kansakäymisen päähän väittäminen, totta asiaan muuta syytä lienee! — Näyttäisi piammastaan siltä, kun olisivat erityiset maailman kansat ensimäisestä alkuperäisestä kodistansa säilyttäneet joitakuita yhteisiä muistoja, joita sitte aikojen kuluessa kukin on mielessään vähäisen eri tavalla vaan kuvaellut. — Niinpä käykööt nämäkin rakkaasta isäimme maasta kerätyt tarinaiset tässä nyt julkisuuteen, näytiksi, mimmoisina Suomalaiset ensimäisen lapsuutensa muistelmia ovat säilyttäneet.
Elimäen Hämeenkylässä Lokakuussa 1853.
Eero Salmelainen.