VANHOJA RUNOJA
Väinämöinen ongella.
Tuopa Vanha Väinämöinen
Oli ongella olia,
Käsi-verkolla käviä
Nenäss' on utusen niemen.
Vapa vaskinen vapisi,
Hopioinen siima siuku
Onkiessa Väinämöisen.
"Tuli kala onkeheni,
Mie veän venoseheni,
Talun takra- pohjahani." [toisin: talka-pohjahani]
Katseloovi,keäntelöövi;
Siliahk' on siikaseksi,
Haaliainen haukiseksi,
Suomuton lohen kalaksi,
Nenätön on ihmiseksi, [toisin: Peärevätön ihmiseksi.]
Vyötön Väinän tyttöseksi.
Itse Vanha Väinämöinen
Itse nuin sanoiksi virkki:
"Kuin olis kotoset veitset,
"Eli miun halko-hakkurini,
"Lohi viploin viilläkseni, [kappaleiksi.]
Lohi purstoin pannakseni."
Lohi loiskahti merehen
Kala kirjo-kammertihin. [Toisin: Kala kirjo kimmeltäksi.]
Äsken peätänsä kohotti
Vihurilla viiennellä,
Kupahalla kuuennella,
Näytti jalkoa vasenta,
Oikieta olkapeätä
Aallolla yheksännellä,
Seitsemännellä selällä.
Itse virkki nuin saneli:
"Oi on vanha Väinämöinen,
Oi on hullu hulluuttasi,
Mieletön mielesi vähyyttä!
En ollu Lohi punanen,
Olin nuori Joukahainen,
Kut' on pyyit kuun ikäsi,
Puhki polvesi halasit,
Vaan et tuntenut piteä,
Emp' on sulle siksi tullut
Lohi viploin viilläksesi,
Lohi purstoin pannaksesi."
Itse Vanha Väinämöinen
Hän tuon sanoiksi virkki:
"Miksi sie miulle tulit?"
"Siksi mie sinulle tulin
Sinun sian levittäjäksi,
Sinun jalan jaksajaksi, [riisujaksi.]
Paniaksi peän alasen.
Tulin Vanhalle varaksi,
Turvaksi tutisevalle." — —
— "Voi sie Nuori Joukahainen
Voi sie tulla toinen kerta!"
Tuopa Nuori Joukahainen
Itse nuin sanoiksi virkko:
"Arvoan valehtelian,
Ymmärtelen kielastajan;
En tule Vanhalle varaksi,
Turvaksi tutisevalle".
Itse Vanha Väinämöinen
Alla peän, pahalla mielin
Jo astu kotia kohti;
Emo ennätti kysyä,
Vaimo vanha tutkaella:
"Mit' olet paholla mielin,
Kaiken kallella Kypärin?"
Vaka Vanha Väinämöinen
Heti tuon sanoiksi virkki:
"Kuta pyyin kuun ikäni,
Mutt' en tuntenut piteä,
Piteäkö Väinen neittä."
Toisesa Runosa on Joukahaisen siaan pantu Väinätär tahi Väinämöisen tytär, ehkä puheet ja juttu ovat molemmisa yhdenlaiset. — Tämä Runo on Vuokkiniemen Pitäjästä.
Paavin Opin aikuinen Pääsiäis-juttu.
Jopa marja maalta huuti,
Puolukainen kankahalta:
Tuleppa Neiti Poimimahan,
Tina-rinta riipomahan,
Vyö-vaski valihtomaan,
Ennen kuin etona syöpi
Mato musta muikoaapi.
Neitsy Maria emonen,
Pyhä piika pikkarainen,
Vaimo valkian verinen
Viitiseksi, vaatiseksi,
Vaski pantohin paneksi,
Tina-vöihin tilkiteksi,
Valkeihin vaatteihin;
Otti suolta suo-petäjän,
Rämeheltä rasakan männyn,
Otti kartun kankahalta,
Sillä marjan maahan sorto,
Marjap'on lenteli päkeille,
Päkeiltä vyönsä päälle,
Vyönsä päältä leuallensa,
Leuallansa, huulellansa,
Huulellansa, kielellänsä,
Kieleltä keruksisihin,
Siitä vahtahan valahti.
Siitä tyyty, siitä täyty,
Siitä paksuksi panehen,
Siitä leviäksi liteli;
Kovin kantaavi kovoa
Vatan täyen vaikeata
Semo seihtemän keseä.
Sano siitä äitillensä:
"Käyppä kylpyä kylästä,
Saunoa sarajahalta."
Emo varsin vastoali:
"On talli Tapio-mäellä,
Hevon huone hongikossa,
Mihin lautta lapset saapi,
Tuli-portto pojat luopi,
Tuonne pentujen pesiin,
Sora-jouhen soimen päähän."
Maria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen
Meni talliin Tapio-mäellä,
Henkehen hyvän hevosen.
Itse noin sanoiksi virkki:
"Henkeäs hyvä hevonen,
Huokoas vetäjä varsa,
Kyly löyly lämpöseksi!"
Henkäsi hyvä hevonen,
Huokasi vetäjä varsa.
Maria matala neiti
Kylpi kylyn kyllältänsä,
Vatsan löylyn vallaltansa.
Saip' ou tuonne poikuonsa
Heinille kesä-tevoille.
Säilyttääpi poikoansa,
Kullaista omenoansa,
Hopeaista sauvaistansa,
Otti pojan polvillehen,
Lapsen lanne-puolillehen.
Rupesi päätään sukimaan,
Hamsiansa harjaamaan;
Suastansa pii pirahti,
Taimen taittu harjastansa.
Tavottip'on taimentansa,
Kato poika polviltahan,
Lapsi lanne-puoleltahan.
Maria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen
Itkiä kujerteloovi.
Ehtiellen hienot heinät,
Katellen kanervo-juuret,
Tuli tie vastaan.
"Tiiätkö minun poikoani,
"Kullaista omenoani,
"Hopeaista sauvaistani?"
Niinpä tie vastasi:
"Enkä tiiä, enkä tunne.
Poikas' on minunki luonut
Kotin mustan käytäväksi, [kengän]
Kannan karskuteltavaksi,
Ratsahin ajeltavaksi."
Ehtiellen hienot heinät
Kahtoon kanervo-juuret,
Kärppinä kivein lomat,
Oravina puien oksat,
Tuli kuu vastaan.
"Oi kuu Jumalan luoma,
"Näitkö minun poikoani,
Kullaista omenoani,
Hopeaista sauvaistani?"
Niinpä kuu vastaeli:
"Enkä tiiä, enkä tunne.
"Poikas' on minunki luonut
Pakkasella paistamahan,
Tähtilöillä kimaltamahan,
Yksin öitä kulkemahan,
Päiviä makoamahan."
Ehtiellen hienot heinät,
Katellen kanervo-juuret,
Kärppinä kivein kolot,
Oravina puien oksat,
Tuli päivä vastaan.
"Näitkö minun poikoani,
"Kullaista omenoani,
Hopeaista sauvaistani?"
Niin päivä vastaeli:
"Sekä tiiän, että tunnen:
Tuoll' on sinun poikasi,
Kultanen omenasi:
Pirulaiset piinatahan,
Paha valta vaivatahan,
Kahen kallion lomassa,
Paaet alla, paaet päällä,
Somerot syäntä vasten. [Toisin: kesellä syäntä]
Sata on rautasta orihta,
Ne veti veressä silmin
Sinun pojan polosen päälle.
Sata on miestä miekallista,
Sata toinen miekatonta,
Ne veti veressä silmin
Sinun polosen pojan päälle."
"Oi Päivä, Jumalan luoma,
"Nouses koivun konkelolle,
Lepsähäs lepän rehuille,
Paistas kivet pehmiäksi,
Paateret vahtuna valuta,
Somerot veeksi vie!
Paista kerta hempesestä,
Toinen himmestä hiosta,
Kolmas on koko terältä;
Nukuttele nuiva kansa,
Painele väki pakanan,
Miehet miekkojen nojahan,
Vanhat sauvojen varohin,
Nosta Luoja kuolomasta,
Katomasta valta-kaikki!"
Tuo Päivyt, Jumalan luoma
Lenti päätöinnä kanana,
Siipi-puonna siuvotteli
Luojan hauvan partahilla.
Paisto kerta hempesestä,
Toinen himmestä hiosti,
Kolmas on koko terältä.
Nukutteli nuivan kansan
Paineli väen pakanan,
Miehet miekkojen nojahan
Vanhat sauvojen varohin.
"Nouses Luoja kuolomasta,
Hereä uneksimasta!"
Jo nousi Jumalan poika,
Astu Ilmarin pajahan.
"Mitäs on rautiot takovat,
Sepät Hiitten hilkuttavat?"
Niinpä siellä vastattihin:
"Miksis olet kovin osaava?"
— "Sentähen olen kovin osaava,
"Kauvon katon syöjän suuhun,
"Partahan palan purian."
— "Mintäs sull' on silmät suuret?"
— "Kasoin kantosen takana,
"Kilketin kiven takoa;
"Sentähen miull' on silmät suuret.
"Mitäs rautiot takovat"
Sepät Hiien hilkasovat?"
— "Luojalle kuristus-köyttä,
Vaan emme tokati mitellä, [huomanneet]
Miten pitkä Luojan kaula,
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on poikelta leviä."
Heti Luoja vastaeli:
"Niin on pitkä, niin on paksu,
"Niin on poikelta leviä,
Kuin on kaulasi omasi.
Otas! minä mittaelen."
Anto Luojan mitellä
Tuota kauloa omoa.
"Empä mie lukkuhun lukitse
Enkä paina palkimehen,
Mittelenpä, määrelenpä:
Näin on paksu Luojan kaula
Näin on pitkä, näin on paksu
Näin on poikelta leviä."
Jopa nyt lukkuhun lukitsen,
Jopa painan palkimehen,
Kiven kiljasen kovaksi,
Rauvan karjun karkeaksi;
Perin peltohon sivalsin
Kannan kaivon kankahaseen.
Tuossa seiso sen ikäsi
Kuin ei kuuta, kuin ei päivää,
Kuin ei armast' aurinkota!"
Tämän runon selitykseksi saadaan mainita, että Paavin aikana, koska Pyhä Raamattu oli outo kirja sekä Papeille että yhteiselle kansalle, opettivat Papit usein omia juttujansa, joille Raamatusa ei ole pienintäkään perustusta. Erinomattain Pääsiäis-juhlana, pitkän ja surullisen Paaston lopetettua, juteltiin sanankuuliain huviksi, monenlaisia ihmeellisiä satuja, jotka mieluisesti kuultiin, ja muistoon kätkettiin. Tainkaltaisia on joku, runoissa säilitettynä, meidän aikamme asti kulkeunut. Yksi näitä on myös tämä, Vuokkiniemen pitäjästä saatu, Runo, jolle täsä on annettu sia, että siitä niin selkiästi on nähtävä niiden aikain mielen laatu, ja kuinka peräti joutavilta jutuilta pimitetty heidän tietonsa Jumalasta ja Lunastuksesta oli. Onnelliset meidän aikamme, joina Jumalan Sanan valkeus on pimeyden turhat juorut hajottanut!
Kalman Sanat.
(Sotkamon Pitäjästä)
Kyröläisen kyntö-ruoska,
Manalaisen matka-sauva,
Ootkos kyytiä kysyvä,
Anova ajo-hevosta?
Kyllämä sulle kyytin annan,
Ajajan panen paremman,
Ota hiiestä hevosen,
Vuoresta valitun varsan,
Joll on suu sataa syltää,
Kita viittä kirves-vartta,
Jonk' on lampi lautasella,
Vesi selvä selkä-luilla,
Josta Noiat vettä juovat,
Tuli-kurkut kuihkoavat.
Tuonnemma sinun manaan
Kirkon kirjavan sivuun,
Terva- porstuan perään,
Sata-lauan lappioon,
Tuhat-lauan tutkameen;
Siell' on muutkin murha-miehet
Ikuiset pahan tekiät;
tahi mennä
Suurille sota-keoille,
Miesten tappo-tantereille;
Siell' on luutonta lihaa
Suonetonta pohkiota.
Syöä miehen nälkähäisen,
Haukata halun-alaisen: tahi mennä
Pohjan pitkään perään,
Lapin laajaan kylään,
Ylite puita, alate maita
Mennä Hongisa hohisten,
Petäisä peppuroien.
Ei täsä sinulle siaa,
Siankahan tarpehella,
Muunne muuttoos majaasi,
Ehtiös elin-kotisi!
Karvasta Kavon tekemän,
Emon tuoman ruumiista,
Immin antaman ihosta!
Liikku ennen Linnan portit,
Järkky rautaset saranat.
Toisin.
(Paavolan Kappelista, Siikajoen pitäjäsä.)
Kust' on pulma puuttununna,
Taikea tapahtununna?
Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vanhosta siosta,
Tahi kalma-kartanosta?
Jos oot manni maasta nossut,
Manni maasta, peiko pellosta,
Manni maahan painukoon,
Peiko peltohon vajone;
Mene tuonne, kunne käsken:
Iki-mennehen ihoon,
Tuiki-tullehen ihoon,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Kuuna Herran valkiana —!
Mene tuonne, kunne käsken
Pohjan pitkään perään,
Lapin laajaan kylään
Siell' on hirvet hirtettynä
Siell' on tarvaat tapettu.
Kuut' on kuusi leiviskätä,
Verta kymmenen venettä,
Lihaa sata saavin täyttä,
Syyä miehen nälkäisen,
Haukata halun- alaisen.
Mene tuonne, kunne käsken,
Pohjan pitkään perään,
Lapin laajaan kylään! — —
Kivut tuonne kiintykööt,
Vaivat tuonne vaipukoot
Kirkon kirjavan sivulle,
Sata-lauan lantehille,
Sata-malkasen malohon,
Siellä sinä sikiäs' siität,
Siellä lapses' kasvattelet. —
Siell' on luutonta lihaa,
Siell' on päätöntä kalaa,
Suonetonta pohkiota
Syyä miehen nälkähäisen,
Haukata halun-alaisen.
Mene tuonne, kunne käsken
Pohjan pitkään perään,
Lapin laajaan kylään:
Kivi on keskellä ketoa,
Reikä on keskellä kiviä;
Sinne minä kivut työnnän,
Sinne minä tuskat tungen,
Sinne tungen turmioita,
Sinne pakkaan pahoja.
Vaikka paljon pantasiin,
Määrätön mätittäsiin,
Ei kivi kipuja itke,
Paasi vaivoja valita.
Hevosta laitumelle laskiessa.
(Vuokkiniemen Pitäjästä.)
Miten silloin lauletaan
Ja kuten kujerretaan,
Kuin heitän hevon kevolle,
Lasken tamman tanterelle,
Lasken moahan marhaminnan,
Hietahan helyn hevosen,
Kesäsillä keykkä-mailla,
Suloisilla suojuksilla?
Mistäp' on anon apua?
Tuonn' on huuan huiahutan
Peäni peällä taivosella:
Voi Ukko Yli Jumala,
Voari vanha taivahainen
Hattaroien hallitsia!
Jos ei tuosta kyllä liene,
Tuonne on huuan huiahutan,
Korven kuuluhun kylähän:
Korven kultanen kuningas,
Salon koarron vaimo kaunis!
Kytes kiinni koiriasi, [kytke]
Rauta-vitjohin rakenna
Tammisen talahan alla, [juurakon]
Jott' ei kahle katkieisi,
Eli puoli pois tulisi.
Ohtoseni, Lyllyseni
Tunge turposi kulohon,
Mätä peäsi mättähäseen!
Jos ei tuosta kyllä liene,
Ohtoseni, Lyllyseni!
Keännä kaiat kantapeäsi,
Viisi kynttäsi vipuo
Pohjosehen mennäksesi;
Siell' on luutonta lihoa,
Suonitonta pohkiota,
Syyä miehen nälkähisen,
Haukata halun alasen.
Tulen Synty.
(Vuokkiniemestä.)
Tuotap' on kysyn sinulta:
Miss' on tulta tuuviteltu,
Varvenneltu valkiaista?
Tuoll' on tulta tuuviteltu
Yllä taivosen yheksän,
Peäll' on kuuen kirjo-kannen.
Iski tulta Ilmarinen,
Välkytteli Väinämöinen
Rahin rautasen nenässä;
Iski tulta kyntehensä,
Järkytti jäsenehensä;
Niin kirpoi tuli-kipuna
Läpi taivosen yheksän,
Läpi kuuen kirjo- kannen,
Läpi reppänän retusen,
Läpi lasten kätkyestä;
Niin kirpoi Alimo-järveen.
Tuo Anke Alimo-järvi
Kuohu koivujen tasalla,
Paisu peällä parmahitten
Suuria tulen vihoja.
Itse noin sanoiksi virkko:
"Ei ole veessä tässä
"Minun tuskan tuntioa,
Vaikien vajottajoa,
Minun nielun nielieä."
Niin tuli silia siika,
Niin nieli tuli-kipunan;
Tuli tuska nieliälle,
Vaikie vajottajalle,
Pakko paljon syönehelle.
Uiksenteli, käyksenteli
Niemi nientä, soari soarta,
Joka niemi neuvon pisti,
Joka soari sai sanoman.
Sano siitä uituonsa:
"Ei ole veessä tässä
"Minun tuskan tuntioa,
Vaikien vajottajoa,
Minun nielun nielieä."
Niin tuli halia hauki,
Niin nieli silian siian;
Tuli tuska nieliälle,
Vaikie vajottajalle,
Pakko paljon syönehelle.
Uiksenteli, käyksenteli
Niemi nientä, soari soarta;
Joka niemi neuvon pisti,
Joka soari sai sanoman.
Sano siitä uituonsa:
"Ei ole veessä tässä
Minun tuskan tuntioa,
Vaikien vajottajoa,
Minun nielun nielieä."
Niin tuli Lohi punanen,
Joll' on suu satoa syltä,
Korvat kahen kosken verta;
Sepä ui joen jukia,
Eleli eno-vesillä,
Niin nieli halian hauvin.
Sisarekset Sotkottaret,
Ijankaikkiset kälykset
Polttelovat moan matosen,
Kyvettävät Tuonen toukan,
Kypeniä kylvelevät,
Moan polttavat poroja.
Tuosta kasvo kaunis touko,
Liina liitoton yleni,
Kasvo pellavas peritön.
Sisarekset kesreävät,
Veljet verkkoa kutovat,
Kaliukset käpyölövät.
Nyt on verkot valmihina
Nuotat selystettynä.
Veetään vasta vettä;
Ei tullut sitä kaloa,
Jot' on vasten nuotta tehty;
Niin nuotta potketaan,
Veärin veetään apaja.
Tuop' on Vanha Väinämöinen,
Itse noin sanoiksi virkko:
"Onkos tarvis tarpojia,
Varsin puun pitelejiä?"
Sisarekset vastoavat:
"On tarvis tarpojia,
Varsin puun pitelejiä."
Tuop' on Vanha Väinämöinen
Hongan rannalta hotasi,
Poajen porkaksi panoovi,
Tarpo nuotan tappuraksi,
Veen velliksi sekotti.
Niin tuli Lohi punanen,
Jot' on vasten nuotta tehty.
Vaan ei kärsi käsin ruveta
Ilman kirjo-kinttahitta,
Eli rauta-rukkasitta.
Tuop' on Vanha Väinämöinen
Nouti kirjo-kinttahansa,
Haki rauta-rukkasensa,
Itse noin sanoiksi virkko:
"Vieris veitsi taivosesta,
"Puukko pilvestä putoa,
Peä kulta, terä hopio,
Peäp' on Väinösen kätehen,
Kärki Luojan kukkarohon,
Puhota lohi punanen!"
Vieri veitsi Taivosesta,
Puukko pilvestä putosi,
Peä kulta, terä hopio,
Peäp' on Väinösen kätehen,
Kärki Luojan kukkarohon.
Niin puhkai lohen punasen,
Siell' oli halia hauki;
Niin puhkai halian hauvin,
Siell' oli silia siika;
Niin puhkai silian siian,
Siell' oli sini-keränen;
Niin puhkai sini-keräsen;
Siell' oli puna-keränen;
Niin puhkai puna-keräsen,
Tuli tuiskahti palamaan.
Palo silloin paljon maita,
Paljon maita, paljon soita
Pahana palo-kesänä,
Tuli-vuonna voimatoinna.
Toisin.
(Sotkamosta.)
Tulen synty taivahasta,
Vuoresta veen sikiö. —
Miss' on tulta tuuvitettu,
Valkiata vaivutettu? —
Tuolla taivahan navoilla; —
Kultasessa Kätkyessä.
Hopiaiset hihnat notkut.
Saatihin halia hauki,
Halastiin halia hauki;
Saatihin sini- keränen,
Halastiin sini-keränen;
Saatihin puna-keränen,
Halastiin puna-keränen;
Putosi tuli-soronen
Läpi maan, läpi manalan,
Läpi kuuen kirkkokunnan.
Hiien tyttö, hiien neiti
Hyystä kelkkoa vetääpi,
Jää-rekiä reutuaapi,
Hyyss' on sukka,
hyyssä kenkä,
Hyhmässä hamehen helmat.
Tuovos vettä tuohisella,
Kanna kaksi-vartisella,
Kolmen Koivun juuren alta,
Kahen kantasen välistä,
Hyyin-vettä ja vilua.
Sikaliskon Synty.
(Paavolasta.)
Vinkas Vankahan makasi,
Tuli poika maattahissa,
Ungerma levättähissä.
Kuhunka poika vietännee?
Poika viiäänpä vetteen.
Pah' on pojan siellä olla;
Nuoret nuotilla vetävät,
Siimalla sivaltelevat. —
Vinkas Vankahan makasi,
Tuli poika maattahissa,
Ungerma levättähissä.
Kuhunka poika vietännee?
Poika viiään
Keskelle Simon saloa.
Pah' on pojan siellä olla:
Simon salot kuivettuvat,
Mehtä-miehet vanhanevat. —
Vinkas Vankahan makasi,
Tuli poika maattahissa,
Ungerma levättähissä.
Kuhunka poika vietännee?
Poika viiään
Koivu-pökkölön kottiin,
Lahon kannon kartanoon;
Siell' on hyvä ollaksesi,
Lempi liekasellaksesi; —
Päivä paistaa lämpymästi; —
Siellä toukaksi tuleepi,
Sikaliskoksi sikesi. — — —
Mato musta maan-alanen,
Toukka Tuonen karvallinen,
Miksi teit pahaa,
Kuksi kaksi huusit yötä?
Käskikö sinun emosi,
Virkkoko Valta-Vanhempasi
Tekemähän nuitä töitä?
Sinervä kanervan poika!
Sinervä sinun sukusi,
Sinervä sinä itekkin. — —
Maon Sanat.
(Paavolasta.)
Mato musta maan-alanen,
Toukka Tuonen karvallinen,
Läpi mättäien meniä,
Puun juuren pujettelia,
Laho kannon kaivelia,
Maan sammalen alanen,
Kiulun korvan kierteliä,
Naisten vyöllisten lukia,
Avainten arvelia! — —
Suutusten sinun sukusi,
Selätysten siemenesi,
Tullos työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan! — —
Syvätär vesille sylki,
Lapa-hiitto lainehille,
Lainehelle kuuennelle,
Aallolle yheksännelle: — — —
Kiven karva, kannon karva,
Maan karva, kanervan karva,
Lepän karva, lemmon karva,
Pajun karva, pannahainen,
Lumen karva, lustin karva,
Lustin karva kaiketikkin!
Sitti silmäisi väliin! —
Tullos työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan! —
Miksi pistit, kunma kielsin,
Miksi maistit, kunma varotin.
Juoppa viinana vihasi,
Olunna hyvät omasi.
Toisin.
(Paavolasta.)
O! Ukko, Taivaan Jumala,
Joka pilviä pitäävi,
Hattaroita hallihteepi. — —
Jumala jotakin tiesi,
Jok' on Taivoset takonu,
Veen kannet kalkutellu. — —
— — — — —
Uupu Juutas juostesansa,
Väsy väipästellesänsä,
Kaatu kallion kolohon:
Kino juoksi konnan suusta,
Kuola ilkiän kiasta,
Tälkki lemmon tälleröstä.
Santta Pietari sukesi,
Johan Herra hengen anto. — — —
Piru silmät siunaeli
Lempo leuka-luut sukesi.
Mato musta! Kyy punanen!
Kuljit kuunnellen kujia,
Ajatellen aian vieret.
Jo teki poikasi pahoa,
Lapsesi tihua työtä. — —
Kerolaisen kehro-varsi,
Virolaisen virsun paula,
Alimmainen aian vihtas,
Perimmäinen pellon seiväs!
Kiven karva, kannon karva,
Maan karva, kanervan karva,
Karva kaikkein kavetten,
Sitti silmäisi välliin! — —
Tulesta työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan! — —
Tulkohon Jumalan tunto,
Herran armo auvekkohon
Kipiöille voitehiksi,
Haavoille parantehiksi,
Vieriltä viattomaksi,
Keskiä kivuttomaksi,
Päältä nuurumattomaksi,
Alta aivan terveheksi!
Halkia mato kaheksi,
Konna kolmeksi repiä,
Syömästä, kaloamasta!
Tuonne minä kivut panen
Kipu-vuoren kiukahalle,
Kivuttaren kinttahase.
Tuonne minä kivut panen
Vaivattaren vanttuhuse.
Tuonne minä kivut panen
Hauvin hirmun hartioille,
Emon-tuoman ruumihista.
Halkia paha kaheksi,
Konna kolmeksi repiä,
Syömästä, kaloamasta!
O! onneton omena,
Miksi haukkasit halun-alanen?
Tuonne minä kivut panen
Vierehen Turjan kosken,
Pahan virran partahalle,
Joss' on hirmut hirtettynnä,
Jalo-peurat jaksettunna.
Tuonemma sinun manaan,
Lihan syöjä, luun puria,
Veren uuelta imiä!
Pohjan pitkään perään,
Lapin laajaan kylään,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Kuunna Herran valkiana,
Joss' on muutkin murhamiehet,
Ikuset pahan tekiät.
Hammas-maon Sanat.
(Paavolasta.)
Paistuppa mato manolle!
Turaakkos Tuonen toukka [kähisetkös]
Pirun pihtein välisä,
Hiien hiilein seasa,
Rautasesa kattilasa! — — —
Helvetin tulen kipinä!
Tähänkö panit papusi,
Tähän heitit hernehesi? —
Kissa hiien! kiskomasta,
Rakki lemmon! raatamasta,
Puremasta, liitämästä,
Ihosta imento-raukan,
Karvasta kavon tekemän,
Emon tuoman ruumihista,
Kisko kärmehen kitoja,
Revi lemmon leuka-luita,
Suu on suuta suuremmainen,
Leuka-luut on leviämmät.
Tuonnemma sinun maanaan
Kirkon kirjavan sivulle,
Sata-lauan lantehille,
Sata-malkasen malohon;
Siellä sinä sikiäs' siitä,
Siellä lapses' kasvattele,
Siell' on hyvä ollaksesi,
Helppo heimahellaksesi.
Jos ei tuosa kyllä liene,
Ei kyllä, eikä tarve,
Siell' on luutonta lihaa,
Siell' on päätöntä kalaa,
Suonetonta pohkiota,
Syyä miehen nälkähäisen,
Haukata halun-alasen.
Jos ei tuosa kyllä liene,
Ei kyllä, eikä tarve,
Neitsy Maria Emonen,
Rakas Äiti, armollinen,
Tuo tulla tuhottelee,
Silkin hienon simsuttaapi,
Tekemähän terveyttä,
Rauhan rakentamahan.
Jos ei tuosa kyllä liene,
Ei kyllä, eikä tarve,
Tuonne minä kivut kiskon
Ilmaan papittomaan,
Maahan ristimättömään,
Kastamattomaan kartanoon.
Tuonne minä kivut kiskon
Suusta (täsä sanotaan sairaan nimi)
Ison kiljuvan kittaan,
Leviöihin leuka-luihin,
Suuhun suuren perkelehen.
Ähkyn Sanat.
(Paavolasta.)
Ähky poika ähmeröinen,
Toinen poika tohmeroinen,
Kolmas on kovin nokinen.
Nousi Kokko Korviosta,
Teräs-leuka liettehestä,
Somerosta suomu-selkä,
Kiven äärtä kiskomaan,
Paajen äärtä painamaan.
Äskön eilessä päivänä
Otin kourat Kontiolta,
Karhulta käen kämiä,
Jollama puskuja puserrin,
Jollan taitan tauvin juonet;
Eipä Hiitto tiennykään;
Mi hippo minusta synty?
Mi kapo minusta kasvo?
Syntypä syen näkönen,
Kasvo rauan karvahinen. — —
Iholta Imento raukan,
Karvalta Emon kappeen,
Emon tuoman ruumihilta,
Tuonnemma sinun lähetän
Kirkon kirjavan sivulle,
Sata-lauvan lantehille,
Terva-harjan hartiolle,
Siell' on hyvä ollaksesi,
Lempi liekitelläksesi.
Jos et tuota totelle,
Tuonne tungen turmioita,
Tuonne ähkyjä asetan,
Tuonne hanhen siiven alle,
Jouhtenen sulan sivulle.
Jos et tuota totelle,
Tuonnema sinun manaan
Siian kylki-luun sivuun,
Maksohin Meri-majetten.
Rauan Sanat.
(Paavolasta.)
Mesi rauan suumaloon,
Mesi rauan karvaloon!
Vieriltä viattomaksi,
Keskiä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi
Alta aivan terveheksi! — —
Oopa! sinus, rauta raukka,
Rauta raukka, koito kuono,
Teräs tenho päivällinen!
Etsäs sillon suuri ollut,
Et suuri, etkä pieni,
Etkä kovin koreakaan,
Kuinsas suosta sotkittiin,
Vetelästä vellottiin,
Koska kuonona kohisit
Seppä Ilmasen pajasa,
Alla ahjon Ilmarisen.
Eipä rauta paha olisi
Ilman kärmehen kähytä,
Maon mustan muimehita.
Hörhöläinen hiien lintu
Kahtoopi katon rajasta,
Ruotehesta roijattaapi,
Sanoopi tuovansa terästä
Karasinta kantavansa;
Ei tuonnukkaan terästä,
Karasinta kantanukkaan,
Kanto kärmehen kähyjä,
Maon mustan muimehia
Seppä Ilmasen pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen.
Mettiäinen Ilman lintu
Lähti mettä Mettolasta,
Timua Tapiolasta,
Yheksän meren ylitti,
Meri puolen kymmenettä;
Toipa mettä Mettolasta,
Timua Tapiolasta,
Kipiöille voitehiksi,
Haavalle parantehiksi.
Veren Tyrehys-Loihto.
(Paavolasta.)
Kuinkas sillon lauletaan,
Kuin rauta pahan tekeepi,
Teräs hieno hilpaseepi?
Veri hyyksi hyytyköön,
Veri jääksi jäätyköön!
Veri seiso niinkuin seinä,
Hurmi asu niinkuin aita,
Kuin miekka meresä seiso,
Sara-heinä sammalesa.
Lennä, lennä laiha kurki!
Tuovos hiiestä patoja,
Helvetista kattiloita,
Jolla verta keitetään,
Hurmetta hurotetaan,
Ettei maito maahan juokse,
Hurme peltoon putoa,
Minun silmin nähtyäni,
Tahi korvin kuultuani.
Kuiva kuusi, rauta oksa
Rauan syömään rakoon,
Ruostehen reväsemään,
Ettei maito maahan juokse,
Hurme peltoon putoa,
Minun silmin nähtyäni,
Tahi korvin kuultuani.
Tuki suuta turppahalla,
Mätä mättähän palalla,
Vanha Ukko, harmaa-päinen!
Tuo tukko Tuonelasta,
Salpa saunan karsinasta,
Tukkeheksi tuiman reiän,
Paikaksi pahan veräjän;
Paina paksu peukalosi
Rauan syömähän rakoon,
Ruostehen reväsemään,
Ettei maito maahan juokse,
Hurme peltoon putoa,
Minun silmin nähtyäni,
Tahi korvin kuultuani.
Tyrehty ennen Tyrmän koski
Joki Joortanin pysähty.
Ryyhynnäisen (tarttunnaisen, tarttuman) Sanat.
(Paavolasta.)
Lähe liika liikkumaan,
Muu paha pakenemaan!
Nyt on liian liikennön aika,
Pahalta pakeneman kuuro.
Ilman päivän nousemata,
Auringon ylenemätä. — — —
Päästä Luoja, päästä Luonto!
Naisten naarasten sanosta,
Kylä-kunnan kykkyröistä.
En sano vihasa, enkä lemmesä,
Sanon ilman aikojaan
Katehille maallisille,
Velhoille veellisille.
Oli mull' ennen musta koira,
Rakki rauan-karvallinen,
Karva-turpa penkin alla,
Jonka turpa tulta lyöpi,
Nenän varsi valkiata,
Syömähän kylän kiroja,
Lakkimahan lainehia.
Tuli Kokko Turjan maalta,
Laskeu Lapista lintu,
Sata miestä siiven päällä,
Tuhat pyrstön tutkamesa;
Toinen siipi vettä viilsi,
Toinen Taivasta jakasi.
Kasta siipesi simasa,
Pyhi sulkasi sulalla.
Pese Jesus! peiposesi,
Puhistele pulmusesi,
Metän uuhen untuvalle,
Metän ilveksen iholle,
Karvalle metän kavetten. — — —
Mene konna! kottiisi,
Ilkiän Isäsi luoksi,
Isäntäsi iltaselle,
Emäntäsi einehelle,
Muun pereesi murkinalle;
Tuonemma sinun manaan,
Kaajan kalma-kellariin! [karkotan]
Kuka sinun on luonut?
Kuka kumman on kuvannut?
Waapsahaisen Lumous.
(Kalajoen pitäjästä.)
Sinä vanha Väinämöinen,
Kuin teit huorin kolmi-öissä!
Kuss' on Isäni tulinen Turkki,
Äitini punanen paita?
Kuss on kyiset kinttahani,
Maan-matoset vanttuhuni,
Jollama ruttohon rupian,
Ampu-tautihin tapaasin? —
Kytke siipes', taita nuoles,
Ammuskele aikojasi,
Taukkeloihte toisiasi.
Min' otan kokolta kourat,
Haukalta haarittimet,
Linnulta lihan-pitimet,
Jolla konnan kouristelen,
Isketän pahan itikan.
Painajaisen Sanat.
(Paavolasta.)
Mene konna! kottiisi
Ilkiän isäsi luoksi,
Isäntäsi iltaselle,
Emäntäsi einehelle,
Käskiäsi kämmenelle,
Lukiasi luun muruille.
Mene muolle muutes-kumma,
Paha maillesi pakene,
Ilkiä! Isäsi maalle,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kaatamasta.
Ota hiiestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa
Hyvälle hypittäjälle,
Ajajalle ankaralle;
Hiien leppäset sivakat,
Joilla hiihit hiien maita,
Lensit lemmon lepiköitä.
Siikasen (Vihneen) Sanat.
(Paavolasta.)
Siikanen sinun nimesi,
Pihan rikka, pellon rikka,
Maan rikka, mannon rikka,
Kujan kullanen omena!
Käännyt tänne, palaa tuonne,
Eesäs' on meri lieto,
Takanasi salo synkkä:
Hyi! lyötä lietoon mereen —
Meri lieto lappamaan,
Salo synkkä työntämään.
Toisin.
Siikanen sinun nimesi,
Hyöryläinen, pyöryläinen,
Pihan rikka, pellon sonta,
Haara-huulen haarittaja,
Mehtä-pellon pensittäjä,
Mene muonne, palaa poies
Ihosta alastomasta,
Vaimon vaatteettomasta,
Eesäs' on meri lieto,
Takanasi taivas kirkas,
Lyötä lietoon mereen.
Loihto.
(Kalajoesta.)
Minä mies metän käviä,
Uros korven kolkuttaja,
Eikö minussa miestä löy'y,
Ukon pojassa urosta,
Tämän pulman purkajata,
Lapin virren laulajata?
Tuosta tie menöövi,
Ura uusi urkenoovi
Paremmille laulajoille,
Taitavammille runoille;
Vain reistataan kuitenni,
Kunnan kynnet kilpistyyvi,
Kunnan jähtyyvi jäsenet,
Nostessa Noki-mäkiä,
Kipu-vuorta kiivetessä.
Kuss' on kivut keitettynnä? —
Täss' on kivut keitettynnä,
Keskellä kipu-mäkiä,
Kipu-vuoren kukkalalla,
Patasessa pikkusessa,
Kahen sormen mentävässä,
Peukalon mahtuvassa.
Helvetiss' on kattiloita,
Jossa verta keitetähän. —
Otakkos kikon kakasta.
Emä-lempo ampu linnun. —
Tulpan tungen noian suuhun,
Tervan tietäjän kitahan.
Kiven Sanat.
(Kalajoesta.)
Kivi kiikka, lemmon poika,
Maan muna, pellon kakara.
Ei kivi kipiä ole,
Eikä paasi pahaa tee,
Ilman kärmehen kähytä,
Maan mustan muotoseta.
Hyvin teit ettäs panit,
Paremmin ettäs paransit,
Päältä nuuromattomaksi,
Keskiä kivuttomaksi,
Alta aivan terveheksi.
Toisin.
(Paavolasta.)
Kivi kimman kamman poika,
Maan muna, pellon kakara,
Huoran hattaran tekemä!
Tulesta työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan.
Miksi koskit kunma kielsin?
Miksi maistit, kunma varotin?
Juoppa viinana vihasi,
Olunna hyvät omasi.
Vielä toisin.
(Sotkamosta.)
Kivi kimman, mamman maksi,
Kivi kirsosi alenna, [ruma naamasi]
Paina paasi lappiosi!
Kivi kylmä maasta nousi,
Kivi kylmä kosken pohja.
Keskeltä kivuttomaksi,
Päältä nuuromattomaksi,
Alta aivan terveheksi.
Rupiaman Sanat.
(Sotkamosta.)
Otan koprat kontiolta,
Toiset koprat kuollehelta,
Kolmannet kokolta koprat,
Linnulta lihan pitimet,
Haukalta haarittimet,
Jolla puskuja puserran,
Jolla painan paisehita.
Ruskia on rupinen Neiti,
Paha paisetten Emonen;
Puuhun ennen pehko kasvo,
Puuhun pehko, maahan mahko,
Kivehen veri-näpyrä,
Eikä ihmisen ihohon.
Sula voi sulattaissa,
Rasva räävyteltäissä
Keskeltä kivuttomaksi,
Päältä nuuromattomaksi,
Alta aivan terveheksi.
Lapsen Saamisen Loihto.
(Sotkamosta.)
Itse vanha Väinämöinen!
Tule saunahan salaa,
Ilman uksen kuulemata, [oven]
Saranan narahtamata;
Liikuta lihanen portti,
Luinen portti longahuta;
Päästä maalle matka-miestä,
Pieni-sormista sovita;
Hame pilviksi hajota;
Sio Jesus sinisellä
Puuta Jesus punasella! — —
Itse vanha Väinämöinen
Sanoopi sanalla tällä:
"Iteksen' on ilman miekka,
Kanssani kamalan miekka,
Jolla haitat hakkaelen,
Etiseltä ilmaltani,
Vasemmalta varjoltani."
Ukko Taivaan Jumala!
Keri kultassa keränä,
Hopiossa vuolangenna,
Ettei pysty noian nuolet,
Eikä tietäjän teräkset,
Eikä velhon veitten rauvat.
Hiveltymän Sanat.
(Sotkamosta.)
Jesus kirkkoon meneepi
Hevosella hirvisellä,
Kala-hauvin karvasella,
Lohen mustan muotosella;
Hivelty hevosen jalka,
Tarttu varsan seäri-varsi
Kivisellä kirkko tiellä,
Vaskisella vainiolla;
Jesus maahan ratsahilta:
"Mist' on suoni solkahtannu?
Mist' on liikkunnu lihoa?
Siihen liittele lihoa,
Siihen pane palliota."
Neitsy Maria Emonen!
Tuoppa silkkisi sininen,
Pantasi tuli-punanen.
Karhun Lumous.
(Sotkamosta.)
Ohtoseni, lintuseni,
Mesi-kämmen kaunoseni!
Kuinsas kuulet karjan kellot,
Lyötä maahan mättähälle,
Nurmelle nukahtamaan.
Murra muurais-pesiä,
Mätä marja-mättähiä.
Villa suusi, villa pääsi,
Villa viisi hammastasi,
Pane kaksi kämmentäsi
Koion korvasi etehen!
Suen Lumous.
(Sotkamosta.)
Susi suuri nälkähinen,
Koira liiaksi lihava
Tuli tiellä vastahani. —
Tuonne ma sinun manaan
Yheksän meren ylite,
Meri puolen kymmenettä.
Metän kulta, mielis-neiti,
Kullan-kultanen Orava!
Kätke kulta kumpuhusi,
Metän hippu mielehesi.
Pakkaselle.
(Sotkamosta.)
Pakkanen puhurin poika
Alta jalkoja anoopi,
Kieltä suusta vihelööpi. —
Älä kylmä kynsiäni,
Kylmä soita, kylmä maita,
Kylmä kylmiä kiviä,
Kesät heitä hettehellä,
Talvet taivahan navalla.
Lapsen Pesimä-Sanat.
(Sotkamosta.)
Mato syöpi maan vihoja,
Sammakko veen vihoja.
Pese Jesus! peiposesi,
Puhastele pulmusesi,
Luojan luomilla vesillä,
Pyhän synnyn säätämillä.
Maa juokoon maitona makunsa
Vierteenä omat vihansa.
Alle maan, alle manuen,
Alle peltehen yheksän.
Keskeltä kivuttomaksi, j.n.e.
Riien Sanat.
(Sotkamosta.)
Riisi poika Riutukainen,
Riutukaisen pojan poika,
Hekku helmain alanen,
Häpiä hyväin miesten
Puremasta, nietämästä,
Ristityitä rikkomasta,
Kastetuita kaatamasta!
Ota hiien hienot sukset,
Lemmon leppäset sivakat,
Jolla hiihät hiien maita,
Lemmon maita löyhyttelet.
Juokse Portimon jalolla,
Mene kärpän kämmenillä,
Huuten helvettihin,
Parkuin pahalle maalle;
Siellä itkeepi Isäsi,
Valittavat Vanhempasi.
Viinan Loihto.
(Sotkamosta.)
Mehiläinen ilman lintu!
Kulje kuuron äärtä myöten,
Samalen maloja myöten. —
Mehiläinen ilman lintu
Juokse pitkin piipun vartta,
Halki hattua samoa!
Puun Sanat.
(Sotkamosta.)
Puu puhas Jumalan luoma,
Vesa Jesuksen vetämä,
Kanto Herran kasvattama,
Jonka oksa mettä tippu,
Huuvetta huratteli.
Tyvi-puu pahan tekeepi,
Latva mettä kantamaan;
Latva-puu pahan tekeepi,
Tyvi mettä kantamaan;
Lehti-puu pahan tekeepi,
Hako-puulle mainitaan;
Hako-puu pahan tekeepi,
Lehti-puulle mainitaan.
Tule työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan.
Juoppa viinana vihasi,
Olunna hyvät omasi.
Löylyn lumous.
(Sotkamosta.)
Ei oo löylyn löytämistä,
Lämpösen läpiämistä,
Läpi kuuman kurki-hirren,
Läpi kiukahan kivistä,
Läpi saunan sammalista.
Itse Vanha Väinämöinen,
On saanu senkin sanoman
Omaltakin Isältänsä:
"Laki on lahnan suomuksista,
Kiuka on meren kivistä,
Ovi-seinä Osman luusta
Peri-seinä peuran luusta."
Lapselle.
(Sotkamosta.)
Ei täyvy tätä tytärtä
Likasille listehille,
Pahoille reki-pajuille;
Viellä tälle tyttärelle
Kaunis kaukoa tuleepi,
Verevä veen takoa,
Musta kulma muilta mailta,
Juokseepi Ori punanen,
Kirja korja kiiättääpi.
Runo.
(Sotkamosta.)
Olin minä piennä paimenessa,
Lassa lammasten ajossa,
Yhty yrkä karjahani; —
Hako tiellä poikki puolin; —
Yrkä istu tyvemmäksi,
Minä lapsi latvemmaksi
Yrältä kyselemään:
"Kävitkös minun kotini,
"Vaellitko Vainiani?
Mikä merkki minun kotona?" —
Kataikko kaivo-tiellä,
Tuomikko tuvan perässä,
Pihlaikko pirtin päällä,
Kulta kaivo koan eessä,
Kulta kansi kaivon päällä."
Maata pannessa.
(Kalajoesta.)
Jesus kilpi, Maaria miekka!
Terve maa, terve manner,
Terve manteren haltia,
Terve tälle tervehtäjälle! — — —
Maata pannen maan luvalla,
Maan luvalla, puun luvalla,
Kaiken kartanon luvalla.