JUOPPO-ÄMMÄN WALITUS
(Iva-mukaus.) Nuotti: "Ny är det höst", etc.
Syksy nyt on,
Wiina jo poltolla kodassa on;
Ah! mutta kelpais' mun siellä
Olla ja niellä.
Nurkassa näin
Pulloni tyhjinä, suut alaspäin.
Kas, kuinka harmiksi vielä
Tippuuvat siellä.
Pulloset, – so'!
Eikö ne pisarta lopukkaan jo'?
Loistappas kynttilä tälle
Pullo-läjälle.
Keväällä noi
Juoppojen kynsissä täytenä soi;
Waan minä niistä en maistaa
Saa, enkä haistaa.
Siksi jo saan
Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan,
Elikkä janosta kivun,
Jossa ma hivun.
Kannuni noin
Tyhjäksi viinasta tuonan jo join;
Hauska on vieläkin sitä
Rakkaana pitää.
Neulojen saan
Muotonsa liinani syrjähän vaan:
Hopia laidat ja ranteet,
Kultaset vanteet.
Kannunsa toi
Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi,
Sitte hän meni taloista
Pyytämään toista.
Minä en vois
Pitkälle lähteä paikalta pois;
Kuolema kohta mun kaataa
Maan ale maata.
Kannuni, – so'!
Kurkistas pihalle kanssani jo'.
Ah! mutta viinaa ei tuoda,
Että sais juoda.
Sitte kun mun
Kuolema ottaa, niin juopot saa sun;
Tervehdä minulta näitä
Humala-päitä!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1837.]