KULTANI KUKKUU KAUKANA
(Kansan-laulu)
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saiman rannalla ruikuttaa;
Ei ole Ruuhta rannalla,
Joka minun kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät,
Surutont' en hetkee muistakkaan;
Woi mikä lienee tullutkaan,
Kuin ei jo mun kultaani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuden aika
Suruani harvon lievittää;
Rintani on kuin järven jää –
Kukapa sen viimenkin lämmittää?
Kotka se lenteli taivaan alla,
Suorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saiman rannalla.
Lähteä se ei tohdi tuulelta.
Tuuli on tuima, ankarat aallot,
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultaseni sormet on hienoiset.
Oi, älä lähde aaltojen valtaan!
Aallot ne sun pian pettäisi.
Ei mua murhe heittäisi,
Ennen kuin mun multakin peittäisi.