OPISTOLAIS-LAULU
Ei huolien pilviä taivahallamme,
Ei kateus pimitä aurinkoamme;
Waan kirkas ja jalo
On päivämme valo,
Ja kuu-kullan muoto,
Kuin hohtava luoto
Se yömmekin päiväksi kirkastaa,
Se mielemme tummatkin valistaa.
On Suomemme lähellä pohjoista napaa,
Mutt' veri on lämmin ja mielemme vapaa;
Ja kirkas ja jalo
On tiedetten valo;
Ja tulvaiset, vetteet
On toivomme hetteet,
Ja rakkaus rintamme riemuittaa,
Se rakkaus pakkasen karkoittaa.
On matala kansamme onni ja olo,
Mutt' kaukana poissa on surkea polo.
Ja sankari-suku
On isäimme luku;
Ja poiatkin sorjat,
Uroolliset, norjat,
Ne isäinsä tekoja täyttävät,
Ne uusia maineita näyttävät.
Y. Koskinen