XXII.
Kukaan ei aavistanut van Rensselaerin seisovan kaiken tämän takana. Sillä historiankirjottajamme kertomuksen mukaan oli hänellä ihmeellinen kyky vaikuttaa salassa. Hänellä oli välittäjänsä kaikkialla Wall Streetillä ja ne kilpailivat usein tietämättään keskenään. Ulkopuolella olijat näkivät vaan A.-M.-R:n osakkeitten nousseen huimaavasti, ne olivat siis varmistuneet ja tulleet halutuiksi markkinoilla. Asiantuntijat tiesivät vähän enemmän, nimittäin, että oli olemassa joku, joka myi alennetulla hinnalla maksun lykkäystä vastaan. Mutta kuka tämä oli, sen tiesi ainoastaan yksi ihminen koko maailmassa.
Nämät asiat ovat yhtä sotkuiset kuin ikävätkin. Mutta meidän täytyy kertoa niistä, jotta voisimme ymmärtää Robert van Rensselaerin elämässä juuri samaan aikaan tapahtuneen ratkaisun. Ystävämme ei ollut niitä miehiä, joka piti osakkeitaan leikin asiana — harvoin hän ryhtyi johonkin yritykseen ennenkuin tiesi olevansa oikeassa, mutta jos hän sen kerran teki, silloin olikin tosi kysymyksessä. Vaikka ei markkinoilla ollut vähintäkään aavistusta siitä, oli hän varustaunut taisteluun elämästä ja kuolemasta "Atlantintakaisen-maanalaisen-rautatie"-yhtiön kanssa.
Tiistaina alotti van Rensselaer taistelunsa ostamalla osakkeita kolmena päivänä.
Se oli kerrassaan tavatonta kilpailua, jonka tarkoituksena oli kolmen päivän kuluessa yhä uudestaan myymällä osakkeita alentaa niitten hintaa niin paljon kuin suinkin. Todellisuudessa ei hän aikonut antaa heille aikaa kolmeakaan päivää. Hän tahtoi kukistaa A.-M.-R:n jo keskiviikkona, ensimmäisenä todellisena taistelupäivänä.
Tämä tapaus muistutti K.-I.-taistelua, sillä eroituksella vaan, että kukaan ihminen ei aavistanutkaan, että voitaisiin tehdä hyökkäys A.-M.-R:ta vastaan. Sen osakkaat olivat levinneet yli koko maan. Niitä oli pantu liikkeelle kymmenenkin miljoonaa kerrallaan, ja verrattain vähän olivat sentähden van Rensselaer ja hänen vastustajansa voineet saada niitä käsiinsä. Mutta me mainitsimme ystävällämme olleen — tai ainakin hän luuli olevan — "ikuiset luonnonlait" puolellaan.
— Sen täytyy kukistua, sanoi van Rensselaer päättävästi. Sen täytyy kukistua!