LXXXV.
Petteri lähti pois Guffeyn toimistosta vakavana, havaiten ensi kerran elämässään Vastuunalaisuutensa äänestäjänä, niin, ja toisten äänestäjien paimenena. Petteri myönsi vaimonsa olevan oikeassa, kun tämä sanoi Petterin näkökannan näihin saakka olleen liian ahtaan; hänen käsityksensä kätyrin toiminnasta oli vanhanaikainen, ennen sotaa vallinneisiin olosuhteisiin sopiva. Nyt hänen on käsitettävä että maailma on muuttunut; tässä uudessa maailmassa, joka on tehty turvalliseksi kansanvallalle, oli se kätyri ja urkkija, joka oli yhteiskunnan oikea herra ja hallitsija, sivistyksen kunniavahti. Petterin ja hänen vaimonsa täytyy nyt ottaa tämä uusi osa ja valmistaa itsensä siihen sopiviksi. Luonnollisestikaan eivät persoonalliset edut tulleet kysymykseenkään, mutta tuli kuitenkin ottaa huomioon sekin seikka että tästä korkeammasta osasta on heille suuri etu; he voivat nyt kohota maailmassa ja tavata parempia ihmisiä. Viisi tai kuusi vuotta nuorta elämätään oli Gladys viettänyt hienoston kynsien puhdistamiseen ja heidän valkosten, pehmeiden käsiensä pitelemiseen; ja aina oli hänen rinnassaan kytenyt sen päätöksen hehku, että vielä jonakin päivänä hänen tulee kuulua tähän hienostoon, ei enää palvelijana, vaan vertaisena, jolloin sen sijaan, että hän piteli heidän käsiään, hekin pitelisivät hänen.
Nyt oli tullut tämä tilaisuus. Gladys jutteli suunnitelmastaan Guffeylle, joka hyväksyi sen ja lupasi puhutella "Amerikan kehitysliiton" sihteeriä, Billy Nashia; niin hän tekikin, ja seuraavalla viikolla ilmotti American City "Times" että Bethlehem kirkon miesten raamatun luku-seuralla tulee ensi sunnuntaina olemaan sangen mielenkiintoinen kokous. Siellä tulee pitämään puheen eräs hallituksen "peitteen alla työskentelijä", entinen punikki, joka useita vuosia oli ollut mitä vaarallisin agitaattori, mutta oli havainnut olevansa väärässä ja tehnyt parannuksen, tekemällä palveluksia hallitukselle äskeisissä I.W.W.-läisiä vastaan käydyissä jutuissa.
Bethlehem kirkko ei nyt kyllä ollut paljon pirukaan, olihan vain tuommoinen vähemmän huomattu lahko kuin holirollaritkin; mutta Gladys oli päätellyt viisaasti että vuoren huipulle ei saa koettaa kiivetä yhdellä harppauksella. Petterin tulee ensin "koettaa lääkettään koiralle", ja jos hän epäonnistuu, niin ei siitä johdu suurtakaan vauriota.
Mutta Gladys teki työtä tämän luennon hyväksi aivan yhtä kovasti kuin jos kysymyksessä olisi ollut hienompikin seura. Hän kulutti monta päivää pukunsa ja Petterin puvun laittelemiseen, ja hän kulutti kokonaisen päivän "kehittämään kauneuttaan", ja viimeinen tunti kului peilin edessä viimeistelyihin ja Petterin "kauneuden kehittämiseen." Kun Mr. Nash aivan omassa persoonassaan esitti hänet pastori Zebediah Mugginsille, ja kun tämä toisen tulemisen apostoli tuli puhujalavalle ja esitti Petterin puhumaan tuolle suurelle työläis-kuulijakunnalle, oli Gadys niin täynnä riemua, että sen pakkokeinoin tukahduttaminen teki kipeää.
Petteri luonnollisestikaan ei onnistunut moitteettomasti. Hän takertui pari kolme kertaa ja änkötti ja kompasteli eikä kuolemakseenkaan muistanut mitä pitikään sanoa, mutta hän muisti aina vaimonsa neuvon — kun takerrut, niin hymyile ja selitä ettet vielä koskaan ennen ole pitänyt puhetta. Ja niin kävi kaikki hyvin, ja miesten raamatun lukuseura oli kauhuissaan tämän entisen punikin ja nykyisen lain ja järjestyksen vartijan uskomattomien paljastusten takia. Ja seuraavalla viikolla pyydettiin Petteriä taaskin puhumaan — tällä kertaa "nuorten pyhimysten liitolle" — ja kun hän oli onnistunut jo paremmin siellä, esitelmöi hän ilmotusten kirjottajien yhdistykselle ja sitten "korppu- ja juusto-klubille." Tällöin hän jo oli tottunut toimeensa, hänen maineensa levisi nopeasti, ja lopulta tuli voiton hetki — häntä pyydettiin pitämään esitelmä "ystävyysseuran" kokouksessa, joka seura oli jumalallisen säälin kirkon kannatus-yhdistys!
Tämä oli päämäärä, mihin Petterin vaimon silmät olivat tähdänneet. Tämä oli kerta, josta kaikki riippui, ja Petteriä valmistettiin ja harjotettiin ihan väsyksiin saakka. Heidän kotinsa oli vain muutaman kadunristeyksen päässä kirkosta, mutta Gladys selitti että heidän on välttämättä mentävä autolla, ja kun he saapuivat kirkon alakerrassa olevaan kokoushuoneeseen ja tuo melkein englantilainen herrasmies, pastori de Willoughby Stotterbridge, kätteli heitä, tiesi ja tunsi Gladys että hän nyt oli saapunut unelmiensa perille. Pappi itse omassa korkeassa persoonassaan saatteli hänet puhujalavalle, ja kun hän oli esittänyt Petterin puhumaan, istuutui hän Gladysin viereen, näin leimaten hänet yhteiskunnalliseksi vertaisekseen.
Ja koska Petteri oli jo oppinut esitelmänsä ulkoa, oli päässyt selville siitä, mille nauretaan, mille itketään ja mikä saa aikaan isänmaallisen käsien taputuksen, onnistui hän mainiosti. Esitelmänsä perästä hän vastaili kysymyksiin, ja kaksi Billy Nashin konttorityöläistä möi "Amerikan kehitysliiton" jäsenkortteja, jäsenmaksut viisi dollaria vuosi, elinikäinen jäsenyys kaksi sataa dollaria. American Cityn ylimmän kermakerroksen jäsenet puristivat Petteriä kädestä ja kehottivat häntä jatkamaan alkamaansa suuntaan — hänen maansa tarvitsee häntä. Seuraavana aamuna oli pitkä kertomus hänen puheestaan "Timesissa", ja sitä seuraavassa numerossa oli toimitusartikkeli hänen tekemistään paljastuksista, ja punaisena lankana siinä: "Liittykää Amerikan kehitysliittoon."