XXIV.
Petteri meni lakimies Andrewsin luo ja pyysi työpaikkaa: hän sanoi haluavansa työskennellä jutun hyväksi, ja niin hänet pantiin työhön puolustuskomitean konttoriin, jossa hän kuuli puhuttavan jutusta aamusta iltaan ja sai tietoonsa paljon arvokasta. Hän oli kohtelias ja sai ystäviä; ennen pitkää hän oli tutustunut puolustuspuolen yhteen parhaimmista todistajista ja sai selville että kerran tämä mies oli ollut sekaantunut erääseen avioerojuttuun. Petteri sai ilmi kysymyksessä olevan naisen nimen, ja Guffey ryhtyi työhön laittaakseen hänet American Cityyn. Tämä tehtäisiin viekkaasti, ilman että naisella oli aavistustakaan mihin häntä tultaisiin käyttämään. Hänelle laitettaisiin tilaisuus tavata entistä lemmittyään, ja vanha rakkaus leimahtaisi uuteen liekkiin, ja Guffey asettaisi puolen tusinaa miehistään laukaisemaan ansan — ja siinä olisi muuan Goober-jutun puolustus-todistajista mennyttä miestä! "On aina jotakin, johon ne saa tahriintumaan", sanoi McGivney ja maksoi mielihyvällä Petterille viisisataa dollaria tästä tiedosta.
Petteri olisi ollut hurjan onnellinen, mutta juuri tähän aikaan hänelle sattui kamala onnettomuus. Jenni oli viime aikoina puhunut naimisiin menosta yhä enemmän, ja nyt hän ilmaisi Petterille syyn, joka teki naimisiin menon välttämättömäksi. Tyttö sanoi tämän alasluoduin kasvoin ja punastuneena ja vavisten; ja Petteri oli niin tyrmistyksissään, ettei hän voinutkaan näytellä osaa, jota häneltä odotettiin. Tähänastisissa lemmenongelmissa hän oli ottanut tytön syliinsä ja lohdutellut häntä, mutta nyt näkyivät hetkisen hänen todelliset tunteensa.
Jenni raivostui heti. Mikä häntä vaivasi? Eikö hän aikonutkaan naida, vaikka oli luvannut? Käsitti hän kai sen, ettei enää voi lykätä? Ja Petteri joka ei tiennyt hysterisistä kohtauksista mitään, menetti älynsä kerrassaan eikä keksinyt parempaa keinoa kuin juosta ulos talosta läimäyttäen oven kiinni mennessään.
Kuta enemmän hän asiaa mietti, sitä selvemmin hän käsitti että hän oli nyt pirun merrassa. Raitiotietrustin palvelijana hän oli arvellut olevansa turvassa vastuunalaisuudelta lakiin nähden; mutta hän oivalsi että tässä oli pula, josta kaupungin mahtimiehet eivät voisi häntä pelastaa. Voisivatkohan ne järjestää asioita niin, että hän voisi naida tytön, ja sitten päästä vapaaksi hänestä, kun hänen työnsä on tehty?
Petteriä pelotti niin, että hänen täytyi soittaa puhelimella Guffeyn konttoriin ja saada käsiinsä McGivney. Tämä oli vaarallista, sillä syyttäjäpuoli yhdisteli salaa puolustuspuoluelaisten johtolankoja omiinsa, ja pelkäsi että puolustajat tekevät samallaista. Huolimatta tästä vaarasta Petteri käski McGivneyn tulla tavalliseen paikkaan; ja siellä he juttelivat tästä asiasta ja Petterin pelko osottautui oikeaksi. Kun hän kertoi pulansa McGivneylle, nauroi tämä rotannaamainen mies hänelle vasten kasvoja. Se oli hänen mielestään niin hassua, ettei hän lopettanut nauramistaan ennenkuin huomasi että hänen vakoojansa oli raivostua.
"Mitä nauramista siinä on?" uteli Petteri. "Jos minä olen mennyttä, niin mistä saatte lisää tietoja?"
"Mutta jumalani!" sanoi McGivney. "Miksikä hankit itsellesi sellaisen tytön?"
"Minun oli otettava sellaisen kuin sain", vastasi Petteri. "Ja sitäpaitsi, ne ovat kaikki samanlaisia — niille käy huonosti, eikä sitä voi auttaa."
"Voipa tietenkin!" sanoi McGivney. "Mikset ennen sanonut? Mutta jos sinulla nyt on vastuksinasi naimiskauppa, niin on se sinun asiasi; et voi vyöryttää sitä minun niskoilleni."
He inttivät ja väittelivät. Rotannaamainen mies sanoi olevansa varma siitä, ettei ollut mitään keinoa, jolla Petteri olisi muka naivinaan tytön ja pääsisi siitä sitten irti. Hän joutuisi vain vielä pahempaan pulaan — ja luonnollisestikaan ei hänestä enää olisi vakoojaksi. Ainoa minkä hän voi tehdä on antaa tytölle jonkun verran rahaa ja lähettää hänet jonnekin, jossa vika korjataan. McGivney lupasi hankkia tietoonsa lääkärin, joka tekisi työn.
"Niin, mutta mitäs minä hänelle sanon?" sanoi Petteri. "Tarkotan että miksi en nai häntä!"
"Keksi joku juttu", sanoi McGivney. "Sopisihan sinun 'muistaa' että sinulla on jo vaimo." Sitten kun hän huomasi Petterin epäilevän: "Sen voi helposti tehdä. Laitan sinulle akan, jos vain haluat. Mutta sitä ei tarvita — kerro vain tytölle joku kovanonnen juttu. Sano että sinulla on vaimo ja että olet toivonut pääseväsi hänestä eroon, mutta nyt oletkin saanut tietää ettei se käykään päinsä. Sano että vaimosi on saanut vihiä siitä, mitä sinä oikeastaan täällä hommaat ja nyt tekee sinulle uhkavaatimuksia. Ja koeta tehdä asiat niin, ettei tyttö voi tehdä mitään, jottei hän vahingoittaisi Gooberin puolustusta. Ja jos hänellä Gooberin puolustus on sydämenasianaan, niin ei hän häväise sinua; ehkä ei kerro edes sisarellensakaan."
Petterille ei ollut mieluista tehdä niin. Hän oli näkevinään pikku Jennin hysteerisenä sohvalla, kuten hän oli ollut Petterin lähtiessä, ja hän pelkäsi pitkää tunnekohtausta, joka nyt näytti olevan välttämätön. Kuitenkin näytti siltä, että hänen on pakko siihen alistua; hän ei voinut keksiä mitään parempaa. Ja sen pitää tapahtua vielä nopeaankin, sillä parin tunnin kuluttua tulisi Sadie kotiin, ja silloin se olisi ehkä myöhäistä.