RUKOUS.
Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun koskea niitä silmilläni.
Sillä minä rakastan niitä,
vaikka ne olisivat rumat.
Ruoki minua henkesi tulella, Elämä. Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään. Sillä se ihminen, jota ei elämän sammumaton tulva tempaa mukaansa matkalle ikuiseen mereen, hän on vain seisovaa vettä ja mätänee.
Opeta minua, Elämä, että minä osaisin avata sydämeni sinulle, kun sinä palavassa pensaassa puhut. Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä. Ei ole sääli sitä sydäntä, jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle: sillä sen sydämen mitta on täysi. Voi sitä sydäntä, tuhannesti: voi sitä sydäntä, joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä, Jumalan matojen ihana ruoka.