NÄLKÄ
Syön ruumistas, sinun vertas juon, ja sen atrian ääreen on ihana tulla. Joka päivä sun pöytääsi nälkäni tuon — joka päivä on kuitenkin nälkä mulla.
Ja kun syön, yhä nälkäni kasvaa vain —
ja sun astias ei ole koskaan vajaa.
Oves luo, oves luota kuumeissain
käyn, hoippuen hornan ja taivaan rajaa.
Verijuotikas oon, jota liekki syö, olen sisältä suuri ja verinen haava. Tule kerran vieläkin, syntien yö — ja sitten on tuomion aamu saava!