ONNELLINEN
Oli kadulla ajettu lapsen yli. Hänen ruumiinsa virui vielä maassa avosilmin kuollein ja huulilla verta — soma poikanen mekossa ruudukkaassa.
Oli kuin olis hiljaa värähdellyt
tuo hento nilkka ja kalvas ranne.
Katukivillä, vieressä ruhjotun rinnan
oli pieni sauva ja leikkivanne.
Tuli eräs nainen ja pyörtyi — äiti.
Me kaikki katsoimme hiljaisina.
Joku kyynel vierähti katukiviin —
ne kiilsivät sateesta niljaisina.
Menin pois ja nyyhkytin: "Onnellinen!
Hän on lähtenyt puhtaalla lapsenmiellä
sukupolvien Via Appialta."
— Oman mustan varjoni näin mä tiellä.