SALTO MORTALE
On rakkaus ihmislasten kuin, pilvet, leikkinne ikuinen. Hekin kulkevat kohtaloonsa sokeasti vyöryen.
Avaruuden äärillä vaikka
he kaukana toisistansa lie
kuin ukkospilveä kaksi,
niin kaipaus yhteen vie.
He tuskin tietävät, miksi,
mut toisiansa lähestyin
he syöksyvät vastatusten
tulenpolttavin syleilyin.
He leikkivät salamalla, ja heistä jäljelle tuhka jää. Mut elämän korkein hetki on kuolemanleikki tää.