TYÖVÄENLIIKETTÄ

Ollilaan oli tullut muuan mies etelästä päin ja ilmoittanut pitävänsä esitelmän työväenliikkeestä. Erittäin oli sanonut, että hän puhuu köyhäin puolesta, itsellisten, mäkitupalaisten, torpparien ja palvelijoiden puolesta. Kuului sanoneen, että nyt alkaa uusi aika, ettei nyt enää tästä puolin tarvitse köyhäin yksin työtä tehdä, vaan tulee laki semmoinen, että pitää rikkaidenkin ruveta hikoilemaan, jos tahtovat jokapäiväistä leipää syödä.

"Herrako se on?"

"Kyllä se herralta vähän näytti, vaan piippua se näkyi polttavan ja käytti saapasvarsiaan nenäliinana", selitettiin esitelmänpitäjän tuntomerkkejä.

"No ei se sitten oikea herra ole. — Oliko sillä partaa?"

"On sillä vähän vaaleita haituvia huulen päällä."

"Ei se sitten ole oikea herra."

Lisäksi tiedettiin, että hän oli matkallaan pitänyt esitelmiä joka kylässä, jossa vain sai kookkaan huoneen käytettäväkseen. Mutta se oli ollut hyvin vaikeaa, sillä ihmiset olivat arkaintuneet eivätkä kernaasti luovuttaneet huoneitaan tuntemattomalle esitelmänpitäjälle.

Mutta Ollilan isäntä, Mikko, paljon kokenut ja viisas mies, lupasi heti pirttinsä. Hän tahtoi kuulla mitä miehellä olisi sanomista työväenliikkeestä. Mikko oli lapsena ollut ruodulla, sitten renkinä, torpparina, ja nyt oli talon isäntä. Hän kyllä tiesi, mikä on työ ja miten sitä tehdään. Senvuoksi oli hän utelias tietämään, mitä miehellä olisi sanottavaa. Kuinkahan lujasta oli leipänsä ottanut? Ja oliko yrittänyt, mitä lihasta lähtee? Ei miehestä päältä osannut tietää, oliko raskaampaa työtä tehnyt. Semmoinen hoikkanen virpi, ja kädetkin pehmeät kuin vanttuut. Muutenkin näyttivät Mikosta siltä, että tuskin oli päivääkään oikeaa työtä tehnyt. Silmät olivat kavalat ja kasvojen ilme hermostuneen vaihteleva.

"No jospa sitten mekin saisimme kuulla, mitä vieras työväenliikkeellä ymmärtää", sanoi Mikko puhujalle, kun pirtissä jo alkoi olla kosolta väkeä.

"Saan kunnian kiittää", kumarsi puhuja isännälle. Ja niinpä hän sitten astui pöydän taakse ja alkoi asiaa selitellä… Hyvä hänellä tuntuikin olevan "ulostuonti". Sanoja tuli peräkkäin ja välistä päällekkäinkin, että kummissaan kuunneltiin. Melkein maailman alusta hän alkoi, mutta merkillisen nopean harppauksen teki nykyaikaan. Hän selitteli, kuinka köyhä tässä maailmassa on aina alakynnessä, kuinka hänen pitää tehdä työtä jokapäiväisen leipänsä saadakseen, kuinka saa kärsiä vilua ja nälkää ja aina vain olla rikkaamman poljettavana ja orjana.

"Mutta tästä täytyy tulla loppu", karjaisi hän kesken kaiken, polki jalkaansa, nyrkkiä pui ja niisti nenäänsä…

"Tästä täytyy tulla loppu!" huusi hän toistamiseen. "Työväenliike on nyt jo kasvanut suureksi vyöryväksi lumipalloksi, joka nuoskeaa lumen pintaa myöten vierii… vierii ja vieriessään yhä kasvaa, laajenee ja levenee… ja vierii yhä…"

"Mihin se sitten pysähtyy? Mäen alleko?" kysyi Näsmannin Hermanni, joka ei ennen ollut esitelmää ollut kuulemassa.

"… työmies ei enää ole orja", jatkoi puhuja. "Hän on tästä puolin oleva yhtä suuri herra kuin… kuin… ja senvuoksi, rakkaat aatetoverit, tahtoisin vielä tehdä selvää työväenliikkeestä yleensä muissa maissa, mutta erittäin täällä meidän kurjassa Suomessamme."

"Täällä meille maksetaan niin peräti pienet palkat, että sillä hädin tuskin elää mies… Millä sitten elätämme perheemme… Mutta työväki on nyt suuressa liikkeessä… herroilta ja rikkailta omaisuus ja valta pois… sitä työväenliike tarkoittaa…"

Puhuja levähti hetkisen, katseli sitten kuin sankari pitkin väkijoukkoa ja kysyi:

"Onkohan minua ymmärretty?"

Ei kuulunut vastausta.

Mutta hetken kuluttua nousi Ollilan Mikko paikaltaan ja vakavana miehenä aloitti:

"Joo. Tämä on nyt puhunut työväenliikkeestä… juuri niinkuin ei tästä puolin kenenkään tarvitsisi työtä tehdä; vaan olen minäkin eläissäni nähnyt työväenliikettä ja tiedän mitä se on, ja enköhän minä tässä sitä saisi sanoa?"

Esitelmän pitäjä luuli, että nyt hän tuosta ukosta saapi puolustajan asialleen, niin hyvillään kehoitti:

"Olkaa hyvä!… Hauskaa kuulla…"

"Niin, että se on työväenliikettä, kun joka mies tekee työtä, että hiki hatusta tippuu, syö ansaitsemaansa ruokaa, perii palkkansa ja nukkuu yönsä rauhassa… se on työväenliikettä, eikä se, että kulkee jouten, kiertelee pitäjästä toiseen ja jaarittelee joutavia. Ja nyt kun olet kuullut, mitä täällä ymmärretään työväenliikkeellä" (Ollila kääntyi tuimana miehenä vieraaseen päin), "niin alappa katsella kintaitasi ja hommailla taipaleelle… ja jos et halua uskoa suoraa puhetta ja nyt aivan heti, niin tästä kyllä saapi toisenlaisenkin kyydin…"

Sen kuultuaan poistui puhuja pöydän takaa. Eikä ole meidän kylässä sen jälkeen yhtään puhetta pidetty työväenliikkeestä.