1. TUOMARIT.
Alimman tuomarin ruotsinkielisenä virkanimenä Suomessa käytettiin keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa yleisesti nimitystä häradshöfding. Omituista kyllä ei tällä nimityksellä näytä olevan suomenkielessä vanhaa, vakaantunutta vastinetta. Herra Martin 1500-luvun puolivälissä laaditussa maanlain suomennoksessa käytettyjä nimityksiä "kihlakunnan päämies" ja "kihlakunnan mies" (harvemmin) ei voitane sellaisena pitää. Sen sijaan on suomalaisessa kansankielessä ammoisista ajoista käytetty nimitystä tuomari. Tämän nimityksen juurtumiseen suomenkieleen on varmaan vaikuttanut se, että aikaisemmalla keskiajalla oli Suomessa yleisesti käytännössä ruotsinkielinen nimitys domare, joka vasta keskiajan myöhemmällä aikakaudella vähitellen väistyi "häradshöfding" nimityksen tieltä.
"Tuomari" nimityksen edustaman laitoksen juuria voimme Lounais-Suomessa seurata 1300-luvun alkupuoliskolle saakka.
Eräässä Turun maakuntakäräjillä 1353 laaditussa asiakirjassa mainitaan jo edellisinä aikoina annettuja tuomarin tuomioita; erästä henkilöä syytettiin siitä, että hän oli petollisesti kantanut maksettavaksi joutuneita uhkasakkoja, nimittäin yhden markan tuomarin tuomiosta ja kolme markkaa toisesta tuomiosta. Nähtävästi on tässä kohdassa puhe kaksiasteisesta tuomiosta, jossa ensin "tuomari" pani 1 mk:n uhkasakon ja sitten, kun se rikottiin, toinen korkeampi tuomari 3 mk:n uhkasakon, kuten myöhemmin kihlakunnantuomarit. Näyttää siis siltä kuin esillä olevassa asiakirjassa olisi kysymys vielä alemmasta tuomarista kuin kihlakunnantuomarista, jostakin aivan paikallisesta kansantuomarista, jolla on ollut virkanimenään "tuomari". Asiakirja koskenee Mynämäen seutuja.[593]
Tämä käsitys sopeutuu niihin muihin tietoihin, mitä on 1300-luvun tuomareista. V. 1363 esiintyy Turun linnan voudin todistajana m.m. eräs "Vilckin Domare", josta ei tiedetä muuta kuin nimi.[594] Hiukan enemmän on tietoja kolmesta muusta pohjoisessa V.-Suomessa toimineesta tuomarista. V. 1374 esiintyy "Otin domare" välimiehenä maanluovutuksessa Taivassalossa.[595] Samana vuonna esiintyy Taivassalossa vielä toinenkin välimies, Gudmar Gudmarsson, varmasti sama mies, jota mainitaan kiinnemiehenä Otin tuomaria koskevassa asiakirjassa ja nimellä "Gudhmar domare" todistajana eräässä saman seudun asiakirjassa v:lta 1380.[596] V. 1375 tehdään Mynämäellä maankauppa "Andris domaren" edessä.[597] Ja seur. vuonna esiintyy sama mies samanlaisissa toimissa Maskussa.[598]
Eteläisessä V.-Suomessa mainitsevat asiakirjat 1300-luvun lopulta useampia tällaisia tuomareja. Vv. 1377-1380 mainitaan "Holmuider domare" kolmasti maanluovutusasiain välimiehenä ja todistajana Piikkiön käräjillä.[599] Maankaupan välimiehenä esiintyy v. 1378 "Michiael Rasi, domarin" Kemiössä[600] ja seur. vuonna tavataan "Åke Sack, dommare" pitäjänkäräjäin pitäjänä ja maankaupan välimiehenä niinikään Kemiössä.[601]
Kaikkien näiden kuuden tuomarin varsinaisena toimena niissä asioissa, joita puheenaolevat asiakirjat koskevat, on maanluovutusten erotus- eli välimiehen ("förskelaman") tehtävä; välimiehen latinankielinen nimitys "prolocutor" kävi keskiajalla myöskin tuomarin virkanimestä. Tähän nähden voi kysyä, eivätkö "prolocutoreina" ja välimiehinä vanhemmalla keskiajalla mainitut henkilöt ole olleet samanlaisia "tuomareja" kuin ne, joihin edellä olemme tutustuneet. Sellaisina mainitaan v. 1350 Vehmaalla Nikolai Kiimakallio(?)[602] ja v. 1402 Mynämäellä eräs Olaff Biörnsson.[603] Inkoossa v. 1452 esiintyy maakiinnemiesten joukossa ensimäisenä "Matis domare" ikäänkuin hän olisi ollut toimituksen johtaja.[604]
Muinaisesta tuomarintoimesta lienee myöskin periytynyt "tuomari" sanan käyttäminen sukunimenä. Halikossa mainitaan v. 1410 kiinnemiesten joukossa "niclis domare", kaikesta päättäen tavallinen rahvaanmies eikä mikään virkamies.[605] Tenholassa esiintyy w. 1395 ja 1399 kaksi veljestä, joilla on sukunimenään "domare".[606]
"Tuomari" nimen tapaamme vielä vanhoissa paikannimissäkin. Uuden ajan alussa, osittain jo aikaisemmin, tavataan asiakirjoissa seuraavat tähän kuuluvat paikannimet:
Vehmaa: Domarla, kylä suomal. oik.,
Taivassalo: Domaris, kylä ruotsal. oik.,[607]
Parainen: Domarby, kylä (6 taloa) Terffuebolissa,
Marttila: Domarla, kylä,[608]
Perniä: Domarby, kylä Hirvilahden bolissa,
Inkoo: Domarby, kylä Bakombergsbolissa,
Kirkkonummi: Domarkulla, kylä Gunnarskullabolissa,
Helsinki: Domarby, kylä.[609]
Nämä paikannimet ovat ilmeisesti yleensä sangen vanhoja, varmaan vanhempia kuin v. 1417, jolloin Helsingin Domarby nimeltä mainitaan. Sen päätämme varsinkin siitä, että kaikki nämä paikannimet ovat kyläin eivätkä yksityisten talojen nimiä; mahdollisesti on tuomarin talo ollut koko kylän alkutila tai on tuomareita asunut kylässä hyvin kauan, niin että tuomarin nimi vähitellen syrjäytti kylän alkuperäisen nimen.
Kaikki nämä 1300-luvun tuomarimuistot tavataan maamme eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla. Nämä seudut olivat vielä 1300-luvulla valtaavaksi osaksi ruotsalaisia. Useimmilla niistä tuomareista, joista on tietoja, on selvästi ruotsalaiset nimet ja heidän toimensa koskevat ruotsalaisia pitäjiä; suurin osa tuomari-aiheisista paikannimistäkin on ruotsalaisten pitäjäin piirissä. 1300-luvun tuomari-laitoksen varsinaisena pesäseutuna lienee niinmuodoin ollut Lounais- ja Etelä-Suomen ruotsalainen asutusvyöhyke, eli n.s. ruotsalaisen oikeuden alue.
Näiltä ruotsalaisilta pesäseuduilta puheenaoleva laitos näyttää levinneen läheisiin suomalaisiin seutuihin, joiden tuomarinimistöön todennäköisesti kuuluvat "Nicolai Kumakallia" ja "Domarla" Vehmaalla, "Andris domare" Mynämäellä ja Maskussa sekä "niclis domare" Halikossa.
Koko tuo vanha tuomarilaitos tekee hyvin kansanomaisen ja paikkakunnallisen vaikutuksen.
Asiakirjat antavat sen käsityksen, etteivät nuo tuomarit ole kuuluneet maan mahtavimpiin. Useimpien nimi on ilmoitettu vaatimattomasti vain ristimä- ja virkanimellä. Kolmella heistä ("Otin tuomarilla", "Gudhmar tuomarilla" ja Oiaff Björnssonilla) ei näytä olleen omaa sinettiä, jolla olisivat sinetöineet asianomaisen asiakirjan, mistä päättäen he ovat olleet talonpoikaisia miehiä. "Tuomari" sanasta johtuneet talonpoikaiset sukunimet, tuomari-liitteiset paikannimet, jotka kaikki ovat talonpoikaiskyläin, vaan eivät ylimyskartanoiden nimiä, puhuvat alkuperäisen kansanomaisuuden ja talonpoikaisuuden puolesta.
Toiselta puolen kuitenkin ovat useimmat 1300-luvulla mainituista tuomareista sinetöineet asiakirjansa ja nähtävästi kuuluneet alhaisempaan aateliin.[610] Mutta ei näistäkään yksikään ole kuulunut maamme tunnettuihin ylimyssukuihin; he olivat kaiketi vain oman paikkakunnan johtohenkilöitä.
Mitä vihdoin näiden vanhain tuomarien virkapiiriin tulee, niin lukuunottamatta Mynämäellä ja Maskussa toiminutta Antti tuomaria ei kukaan heistä esiinny virassa silloista pitäjää laajemmalla alueella. Varsinainen kihlakuntalaitos ei vielä 1300-luvun alkupuolella, jolloin tuomareja jo esiintyy, ollut olemassa. Erittäin huomattava on, että Åke Säck eli Sæk nimittää v:n 1379 asiakirjassa itse itseään "Kemiön kirkkokunnan tuomariksi" ja toimii yksinään, ilman muitten tuomiovaltaisten läsnäoloa, pitäjänkäräjäin tuomarina. Kun pitäjä meidän maassamme kaikesta päättäen on alkuperäinen oikeus- ja hallintopiiri, on erityisten tuomarien esiintyminen näissä piireissä odotettavaakin. Yllämainitut tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, sen tapaisia, joita Ahvenanmaalla oli vielä 1600-luvun alkupuolella.[611]
Meidän aikamme talonpoikaisilla "herrastuomareilla" on ollut todelliset alku-isänsä näissä 1300-luvun pitäjäntuomareissa, vaikkapa nimen olisi antanutkin Maunu Eerikinpojan maanlain "häradsdomare".