3. MAAKUNNANTUOMARIT JA KIHLAKUNNANTUOMARIT.
Jo 14. vuosisadan alussa Suomessa oli pitäjää suurempia oikeusalueita. Niitä olivat silloiset maakunnat, jotka pitivät yhteisiä maankäräjiä ja käyttivät yhteisiä todistusvoimaisia maakunnan sinettejä.[630]
Olemme nähneet, että Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen suomalaisella ja ruotsalaisella alueella sekä Uudellamaalla jo varhain oli omat tuomarinsa (maantuomarit, laamannit). Tämä seikka herättää kysymyksen, eikö muissakin maakunnissa ole ollut asia sellainen.
Asiakirjat tähän kysymykseen vastaavat myöntävästi. 1300-luvun loppupuolella tavataan täällä tavallisesti tuomareiksi nimitettyjä virkamiehiä, joiden virkapiirinä olivat kokonaiset maakunnat. Tällaisia maakunnantuomareita mainitaan vuosisadan viimeisellä neljänneksellä Hämeessä useita.[631] Satakunnan tuomaria mainitaan v. 1392[632] ja läntisen Uudenmaan tuomaria v. 1395;[633] aikaisemmin oli Ala-Satakunta kuulunut suomal. oikeuden laamannin ja läntinen Uusimaa ruotsal. oikeuden laamannin alueeseen.[634]
Että nämä maakunnantuomant ovat vastanneet myöhempiä kihlakunnantuomareja ja olleet heidän edelläkävijöitään, näkyy muun lisäksi siitä, että Hämeen tuomarin sakotusmääräksi useammassa asiakirjassa ilmoitetaan 3 mk.[635]
Ei tunneta lähemmin maakunnantuomarilaitoksen syntymisaikaa. Ilmeistä on vain, että se kuuluu vanhempaan keskiaikaan. Nimistään päättäen maakunnantuomarit ovat olleet kotimaisia paikkakunnallisia rälssimiehiä, joita tavataan Ahvenanmaan maantuomareina ja suomal. ja ruotsal. oikeuden laamanneina; varmaan nämä virat kaikki ovat juureltaan olleet samanlaisia paikallisia laitoksia.
Maakunnantuomarit Suomen mantereella katosivat pian varsinaisten kihlakunnantuomarien tieltä, joiden lopullisina virka-alueina 1400-luvun alkupuolella esiintyivät kihlakunnat. Vv. 1390, 1417, 1423 muudan "kihlak. tuomari" Suni Suninpoika toimi Taivassalossa ja Vehmaalla, siis varmaankin Vehmaan kihlakunnassa.[636] V. 1407 mainitaan kihlak. tuomaria Pohjois-Suomessa,[637] ja lähivuosina Etelä- Suomessa ja Itä-Uudellamaalla.
Kihlak. tuomarien toimissa ja oloissa keskiajan lopulla ja vielä uuden ajan alussa havaitaan muutamia merkittäviä piirteitä, jotka kuuluvat paljon aikaisempaan paikalliseen oikeus- ja itsehallintoelämään.
Kihlak. tuomari ei ollut ainoastaan oikeudellinen virkamies. On jo ennen mainittu, että tuomarit ovat olleet teitten ja siltain valvojia ja että oli olemassa erityinen tie- ja siltavero, jota tuomari käytti.
Kun 1550-luvulla Lapveden talonpojat syyttivät kihlak. tuomaria siitä, että hän piti hallussaan pitäjän yhteisiä saaria, niin syytetty myönsi omaavansa yhden yhteissaaren, koska kihlak. tuomarit kaikkialla Suomessa käyttävät yhteisiä saaria.[638] Sama käsitys tuomarin oikeudesta ilmenee eräästä toisestakin asiakirjasta, jossa kerrotaan Porvoon tuomarin pyytäneen saada käytettäväkseen Haksalon saaren, "koska hän oli kihlak. tuomari".[639] Näistä merkeistä voinemme päättää, että kihlak. tuomareja Suomessa on muinoin pidetty kihlak. ulkomaitten ja yhteisen omaisuuden hoitajina, ja että osittain vielä uuden ajan alussa sillä perusteella ovat pitäneet ulkosaaria hallussaan.
Vielä uuden ajan alussa määrättiin kihlak. tuomareja useissa Suomen seuduissa laamannien mukana ottamaan osaa verotuksen panoon.[640] Samoin v. 1504 vedottiin Satakunnan ja Hämeen kihlak. tuomarien myötävaikutukseen silloisen apuveron kokoamisessa.[641] Savossa v. 1541 veronpano toimitettiin kihlak. tuomarin läsnäollessa.[642]
Kihlak. tuomarien tehtävät talvikäräjillä näyttävät myöskin olleen hallinnollista laatua, sillä tuomarina talvikäräjillä ei ollut kihlak. tuomari, vaan laamanni; mahdollisesti oli kihlak. tuomari talvikäräjillä läsnä virkapiirinsä edustajana.
Kihlak. tuomarin palkkaus oli uuden ajan alussa vielä osittain hyvin vanhalla kannalla.
Ruotsissa oli Kalmarin resessin mukaan v:lta 1483 maksettava manttaalittain (miesluvuttain) erityinen kihlak. tuomarin palkka, jota siellä uuden ajan alussa paikoin suoritettiin 1/2 markkaa kahden syöttöhevosen edestä. Samanlainen vero tavataan Ahvenanmaalla, jossa v:n 1556 aikoina kultakin talolta (mantal) maksettiin 1/2 mk kihlak. tuomarin rahoja.[643] Samantapaista veroa maksettiin myös V.-Suomessa.[644]
Vanhempina aikoina näyttää kuitenkin kihlak. tuomarin pääpalkkana olleen osa käräjäkestitystä, etupäässä viljaa.
Ahvenanmaalla kantoi v. 1543 vouti maakunnan 17 nimismieheltä kultakin pannin ohria, "jotka ennen tavallisesti olivat kihlak. tuomarin ohria tai kutsuttiin tuomarin ohriksi".[645] Tämä on kaiketi ymmärrettävä siten, että aikaisemmin kihlak. tuomari ja vielä aikaisemmin tuomari (maantuomari) oli saanut osansa nimismiesverosta s.o. käräjäkestityksestä, mutta että tämä vero v. 1543 meni linnanvoudille.
V.-Suomessa näyttää v:n 1537 aikoina klk:ntuomarille kuuluneen 2 yökunnan kestitys kunkin nimismiehen luona kolmilla käräjillä, s.o. talvi,- kevät- ja kesäkäräjillä.[646] Lapin pitäjässä v. 1556 tuomarille maksettu kappa rukiita tai ohria (talolta) luultavasti kuului tähän veroon.[647]
Raaseporin läänin tuomarinverosta ei meillä ole lähempiä tietoja, mutta eräistä asiakirjain lauseista, joiden mukaan tuomari tässä läänissä nautti muonitusta (fodring) ja talonpoikain oli maksettava 4 käräjäkinkeriä vuodessa, voipi päättää, että tuomarilla täälläkin oli säännölliset vuositulonsa käräjäkestityksestä.[648]
Niistä "härkäkauroista", joita Satakunnan nimismiesten oli verostaan suoritettava kruunulle, sai klk:n tuomari 1 punnan kustakin pitäjästä, minkä lisäksi hänelle tuli joka kolmas käräjälampaanlapa ja - siika.[649] Tämä oli ilmeisesti osa käräjäkestityksestä.
Hämeessä kihlak. tuomari nautti samanlaista palkkaa kuin
Satakunnassa.[650]
Karjalassa kihlak. tuomarit saivat nimismiesverosta kaikkia tämän veron esineitä määrätyn osan, joka oli puolta pienempi kuin laamannin osa.[651] Tämä vero oli suoritettava nähtävästi joka kerta kuin tuomari kävi käräjillä nimismiestaloissa, mikä tapahtui neljästi vuodessa. Tapana oli, että tuomarin miehet ja useimmiten myös itse tuomari kävivät paikalla nauttimassa veronsa.[652]
Yhtä alkuperäistä palkkaustapaa käytettiin Savossa, jossa oli määrätty, että tuomari sai olla kunkin nimismiehen luona 4 hevosella kolme yökuntaa; ellei hän saapunut, sai hän sen sijaan nimismieheltä 1 punnan ohria tai 2 puntaa kauroja.[653]
Hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla kihlak. tuomareilla uuden ajan alussa oli tuloja myöskin neljänneskunnilta.
Hämeen ruokaruotsia koskevassa tunnetussa asiakirjassa v:lta 1530 kerrotaan, että linnanhuovit käyvät maanvoudin johdolla ympäri kihlakunnassa kesäkäräjäin jälkeen perimässä sakkoja maaten 1 yön kunkin nimismiehen luona, "ja tuomarin miehet käyvät kestityksellä (gesta) saman ruokaruotsin mukana".[654] Tässä asiakirjassa ei mainita, kävivätkö tuomarin miehet sillä ruokaruotsi-kestityksellä, joka tapahtui talvi- ja syyskäräjäin jälkeen myöskin neljännysmiesten luona, mutta luultavaa se on. V. 1530 peruutettiin kruunun omalle väelle se Hämeen ruokaruotsi, "joka oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[655]
Karjalassa kihlak. tuomarit kävivät käräjillä ja kestityksillä myöskin neljänneskunnissa. Näitä kestityksiä oli vuodessa neljät, nim. syys-, kevät-, "margeld-" ja kesäkestitykset, ja sai tuomari silloin kultakin nautakunnalta kestityksen, joka jotensakin tarkoin vastasi yllämainittua nimismiestalossa nautittua kestitystä.[656] Näyttää siltä, että tuomari kullakin käynnillään neljänneskunnassa nautti vain yhden nautakunnan kestityksen, jonka nautakunnat suorittivat vuoronsa jälkeen. Ehkäpä nautittiin palkka nimismiestaloissakin saman käytännöllisen järjestelmän mukaan.
Savossa oli kihlak. tuomari saapa kultakin neljännysmieheltä 1 punnan ohria ja toisen neljän hevosen kestitystä varten kolmena yökuntana, 2 leiv. haukia ja 1 revonnahkan. Kymmenysmiehen oli maksettava tuomarille 1 leiv. haukia.[657]
Luultavasti Karjalan ja Savon tuomarien neljänneskuntakestitykset ovat ruokaruotsia. Ikivanha ruokaruotsivero ei kuitenkaan liene alkuaan kuulunut oikeuslaitokseen; tuomarit näyttävät joutuneen sen nauttimiseen vasta myöhemmällä keskiajalla, jolloin kihlak. tuomari oli kruununvirkamies ja piti kruunun tarpeiksi miehiä, jotka kruunun omain miesten kanssa kiersivät ruokaruotsilla.
Alkuperäiseltä paikalliselta verolta sitävastoin näyttää Satakunnan ja Hämeen neljänneskuntain (kolmanneskuntain) uuden ajan alussa kihlak. tuomareille maksama tie- ja siltavero.
Ala-Satakunnassa nautti kihlak. tuomari kolmanneskuntain suorittamasta laamannin kinkeristä "siltaohria" yhden kolmanneskunnan osan. Ylä-Satakunnassa vastaava verokunta maksoi kihlak. tuomarille punnan ohria, minkä lisäksi tuomari sai Suomen haukia 17 puntaa nähtävästi sellaisista seuduista, joista ei ohria maksettu. Kun täten sekä Ala- että Ylä-Satakunnassa maksettiin punta ohria verokunnalta, niin ilmeisesti nämä verot olivat samoja.
V:n 1531 ilmoituksen mukaan Hämeen tuomarit saivat maakunnasta erityisen veron, johon kuului viljaa, humaloita, hamppuja ja haukia.[658]
Tämän veron pääosana esiintyvät erät, ohrat ja humalat ovat tietenkin niitä tie- ja siltaohria ja -humaloita, joita mainitaan Hämeen vanhimmissa maakirjoissa ja joita paikoin lunastettiin hauilla. Tie- ja siltaveron ja kihlak. tuomariveron samuus havaitaan toisistakin seikoista. Tie- ja siltaveron ohraerä on perusteeseensa ja määräänsä nähden sama sekä Hämeessä että Satakunnassa: kummassakin 1 punta neljäskunnalta. Mutta tämä vero meni Ylä-Satakunnassa kokonaan ja Ala-Satakunnassa osittain kihlak. tuomarille. Hämeessä kihlak. tuomari näkyy saaneen tämän saman veron vielä täydellisempänä kuin Satakunnassa.
Huomattakoon vielä muudan yhtäläisyys. Köyliössä Satakunnassa maksettiin "siltaohrain" sijasta sopimusvero, johon kuului 1 leiv. pellavia ja 2 leiv. hamppua. Hämeessä esiintyy v. 1532 tuomarinverossa, joka alkuaan on ollut tie- ja siltavero, 1 leiv. hamppua.[659]
Tämä kaikki tekee hyvin todennäköiseksi, että Satakunnan ja Hämeen tuomareilla on ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnon kanssa ja että sitä varten on maksettu erityistä tie- ja siltaveroa.
Pari omituista kihlak.tuomarinveroa tavataan Pohjanmaalla. Mustasaarella maksettiin tuomarille vasikannahka kultakin talolta (mantal);[660] tällainen vero oli nähtävästi peräisin niiltä ajoilta, jolloin tärkeimmät asiakirjat kirjoitettiin pergamentille, ja on verrattava Vermlannin asukkaitten Skaran piispalle maksettavaan vasikannahkaveroon.[661]
Iin Maksniemen, Simonniemen ja Simon kylät maksoivat tuomarille yhteensä 10 leiv. merisakkohaukia.[662]