PIKKUTYTTÖ
Kirj. Czuczor Gergely
(Suomennos unkarinkielestä)
Kuin taivaan ranta ruskottuu päivän laskiessa tyttö pieni punastuu poikain katsoessa, aatteleepi itsekseen: mit töllistääpi nuo? Kuink' kaunis on, ei tiedäkään viel pikku hupsu tuo.
Ei tiedä, ett' on kaunis hän kuin punaomenainen, lempi vielä sydäntään ei vienyt valtavainen; äidin armaan luona hän vain riemuin hyppelee ja pelokkaana katseilta pois poikain pakenee.
Vaan vielä saapuu aika se, saapuu kyllä kohta, jolloin sulosilmät ne kaihomieltä hohtaa. Hiutuen hän ikävöi, ei enään pakoile, ei juokse pois, — jos juokseekin, lyö sydän lemmelle.