Kirkkomatkalla.
Veit rahtikuormaa tästä,
Mä astelin kirkolta päin;
Ja tie oli pitkä ja raskas,
Mut rinnalles mä jäin.
Me — kaks hovin köyhää orjaa
Kahen kaupat jo teimme niin.
Kaks tyhjää kättä yhteen
Elinaiaksi liitettiin.
Ja eikö nyt tunnu aivan
Kuin taas sama aamu ois?
— Mut nyt on harmaja pääsi,
Ja multa on viehkeys pois!
Nyt vanhukset kirkolta ajaa
Tätä tietänsä kiesseissään;
Nyt omaa maatasi kynnät,
Ja tyyneks iltamme nään.
Oli matka pitkä ja raskas,
Mut teimme sen käsikkäin —
Sua, kumppali, kaikesta siunaan,
Oma armahin ystäväin!