Lauttapoika.
Kevätaamuna varhain huoleni sain,
Veet lautan laitaan paiski:
"Pois, loitos — loitos" — ja loitos vain
Kesäkultani mennä tais'ki.
Väkijoukossa sillalla neito on,
Punaliivi — silmissä tulta!
Jos tuon saan, vekkuli, kainalohon,
Mitä virkkisi äitikulta?
— "Et Vuoksen rannoilta täältä lie,
Kun en sua nähnyt ennen?
Ja vielähän ties taas tännekin vie?"
— "Jopa kait! jo ainiaks mennen."
Kesän ensi päivä kun hehkuen nous,
Kun kaste kaislassa vilkkui,
Oma kultani kanssani lauttaa sous,
Että kaulahelmet ne hilkkui.