NIEMEN NEITO.
Kaiku sie, yli vetten vie
Lauluni kullan rantaan;
Tyyni taival ja kirkas tie —
Unhotettuko venho lie
Solmuhun koivun kantaan?
Loitot veet jo on sumenneet,
Silmä ei kanna sinne;
Vielä väikkyvät saarekkeet —
Missäs, kultani, taivalta teet,
Minne sä jäitkään, minne?
Nähdä voin yli suvantoin
Juovan, miss' siivet siukuu:
Kaakkuri lentoon pyrkii noin —
Ei, se on läikkeess' aallokkoin
Kultani venho, mi liukuu!
1901.