TAMMERKOSKEN KESKELLÄ.
(Konsulinsaaressa).
18 7/6 84.
I.
Koski on — kuin ijankaikkisuus:
Ei se lakkaa, vaikk' on päivä uus'
Ja aamukoi jo näyttää liepeitänsä,
Koski vaan on aina ennellänsä!
Puhuuko se haltijoista vaan,
Mitk' ovat senkin tuoneet maailmaan,
Vai kertooko se Luojan ihmetöitä,
Tai kevät'iltoja ja kesä-öitä?
Tai onkohan se innoissansa nyt,
Kun milloinkaan ei viel' oo väsynyt,
Vai tanssiiko ja leikkii matkallansa,
Kun näkee synkkänä niin maailmansa?
Niin — koski on kuin ijankaikkisuus:
Ei se lakkaa vaikk' on päivä uus',
Se kertoilee vaan synnyin-sanojansa,
Ja ääni kuuluu — kolkkoon maailmaan.
II.
Niin — suuret ovat Luojan työt,
Jos sinijärvein kultavyöt,
Tai koskein kuohut komeat,
Tai kesä-illat rauhaisat
Mä näen silmilläin.
Täälläin on pikku palanen
Kalliista maasta isien,
Verellä voitetusta vaan,
Miss' soivat kosket innoissaan
Rakkautta isänmaan.
III.
Puissa lehdet puhkeaapi,
Kesä riemuin rientää jo,
Laaksojamme soinnuttaapi
Pikku-lintuin laulanto.
Järvet ovat vapaat jäistä,
Vainiotkin vihannoi:
Ihminen, oi, etkö näistä
Luojaas ajatella voi?
Laula'os sä ilomielin:
Suuret ovat Luojan työt.
Ylistäös kiitoskielin
Herraa läpi päivät, yöt!
—rt—